Ostimme puutarhamökin  syksyllä 2009. Heti seuraavana kesänä pihalle tehtiin turveharkoilla rajattu kohopenkki jaloruusuille. Eihän se iso ole, mutta iso ei ole puutarhamökin pihakaan. Lisäksi pihassa on muutamia ruusupensaita. Jaloruusut menestyivät aika hyvin. Tottahan keväällä sai aina uusia muutaman, mutta varsinaisilta katastrofeilta vältyttiin kevääseen 2016 saakka. Silloin ilmeni, että lähes kaikki jaloruusut olivat kuolleet sääoloiltaan erittäin hankalan   talven vuoksi.

Mutta periksi ei anneta! Ei kun uudet taimet penkkiin. Kolmen kappaleen nipuissa myytävät taimet eivät onneksi ole kovin kalliita. Kesä oli kuitenkin vaikea ja ruusut pärjäilivät heikohkosti. Oli hometta ja sen semmoista. Kukinta oli enimmäkseen vaisua. No, ehkä ne virkistyvät seuraavana kesänä. Not. Tänä keväänä nimittäin paljastui, että lähes kaikki ovat heittäneet henkensä. En ymmärrä. Viime talvihan oli suurimmaksi osaksi lauha ja lämmittävä lumipeite vankka. Lisäksi ruusuilla on turvanaan talvensuojaturve. Ankarasti harkittuani ostin vielä uudet taimet, mutta jos niistä valtaosa ei ensi keväänä ole hengissä, harkitsen "tuotantosuunnan" muutosta. Pidän ruusuista, koska ne ovat kauniita ja ennen kaikkea kukkivat pitkään. Mutta rajansa kaikella. Onhan niitä muitakin perennoita. Ja jääväthän ruusupensaat jäljelle. Jokunen uusi pensaskin on harkinnassa.
 
Kuten olen kertonut, kasvatan siemenistä erikokoisia samettikukkia (=samettiruusuja). Nekin kukkivat vauhtiin päästyään pitkään eli pakkasiin saakka. Lisäksi niillä pitäisi olla esim. tuholaisia torjuvia ominaisuuksia. Viime perjantaina laitoin sitten keskikokoisen samettikukan taimet ruusupenkin reunaan. Osa taimista jäi varataimiksi istutusruukkuihinsa. Katselin vähän huolissani lämpöennusteita: yöt olisivat kylmiä, mutta hallaa ei ollut luvassa.  Eilen kävimme mökillä katsomassa, miten siellä pärjäillään. Huonosti. Kaikki samettikukan taimet, noin 30 kpl,  olivat paleltuneet! Yöllä oli ollut kaksi astetta pakkasta. Ei voisi enemmän harmittaa.
 
Mutta tyhmyydestä sakotetaan. Olisin voinut laittaa penkin suojaksi harson, mutta laiskotti. Olisin voinut uskoa vanhankansan neuvoa, että hallanarat kasvit tulee istuttaa ulos vasta kesäkuun 10. päivän jälkeen. Onneksi runkoverenpisara tuli laitettua sisälle. Pelakuut olivat hengissä, eikä orvokeilla tietenkään ollut mitään hätää. Muita kesäkukkia ei onneksi ollut vielä hankittu. Naapurilla on hirveä määrä petunia-amppeleita, jotka oli jo ripustettu paikoilleen. Eilen niistä ei näkynyt ainoatakaan. Toivottavasti ne oli vain nostettu sisälle turvaan!
 
Kyllä puutarhanhoito on kivaa. Ja joskus ei.