Viikko sitten tein puutarhamökin pihalla hommia t-paita päällä. Lämpöä oli 16 - 18 astetta ja auringossa tietysti enemmän. Eilen oli aamulla yksi (1) aste lämmintä ja päivällä satoi räntää. Oli pakko nöyrtyä ja laittaa sukkahousut farkkujen alle; sen verran palelti koirien aamupissityksellä hyisessä viimassa ja liian vähissä vaatteissa.

Mutta eipä hätää. Kesä oli hieno ja fiilikset sen mukaiset. Toista oli viime syksynä, jolloin loputtoman sateista kesää seurasi sateinen syksy. Slloin tuntui, että veto kerta kaikkiaan loppuu syksyn pimeydessä, ei maha mittään. Nyt akut sen sijaan ovat täynnä.

Jos kesä ihmisen mittapuulla on mainio, kasvit eivät aina ole samaa mieltä. Esimerkiksi krassit ja hajuherneet kituivat melkein koko kesän surkeina ja äityivät kasvamaan kunnolla vasta elokuun lopulla. Miksi, sen kun tietäisi. Kesä ei ollut suotuisa myöskään kirvoille, joita ei tarvinnut häätää ruusuista kuin kerran. Jostain syystä myöskin paarmat ja ampiaiset pysyivät poissa ja harmi kyllä, myös perhosia oli tavallista vähemmän. Iltapäivälehdet toitottivat jo keväällä, miten hirveästi on punkkeja ja jatkoivat teemaa pitkin kesää. Varmaan niitä jossain oli, mutta ei täällä. Laitoin ensimmäiset Bayvanticit koirille vasta heinäkuun alussa ja toisen latingin syyskuun alussa. Ehkä jälkimmäisen olisi voinut jäättää poiskin. 

Syksyllä alkavat myös harrastukset. Jatkoin öljyvärimaalausta ja otin sen rinnalle myös grafiikan. Jälkimmäisestä en ole vielä oikein saanut tolkkua. Saa nähdä, tuleeko siitä kestosuosikki. Maalaus on kyllä siinä mielessä mukavampaa, että töitä voi aloittaa ja jatkaa kotona, jos ei tunneilla saa valmista aikaiseksi. Sen verran selkä taas ärtyi puutarhahomminen vuoksi tai niistä riippumatta, että piti pitkästä aikaa raahautua fysiatrin vastaanotolle. Se tiennee taas kuntosaliharjoittelua, luulen, kunhan tutkimustulokset valmistuvat. Tiedän, että kuntosalilla pitäisi käydä, mutta eipä vaan tule mentyä, jos vaivoja ei ole!