Nyt  on sitten tullut tuutin täydeltä vettä, kuten on toivottukin. Aamuyöllä oli suorastaan kaatosade. Parin päivän sisällä vettä on kertynyt reilut 20 mm, tiesi puutarhamökin sadevesimittari, ja lisää on tulossa.  Tuota noin, nyt alkaisi jo riittää, kiitos! Maasto ja piha ovat litisevän märkiä, eikä pihalla voi tehdä juuri mitään, ennen kuin se vähän kuivahtaa. Jospa niin ehtii tapahtua viikonlopuksi?

Myös kadut ovat lopultakin huuhtoutuneet kunnolla. Se tietää sitä, että koirat pääsevät kylpyyn. Niin kauan kuin kadut pölisevät armottomasti ja pientareet ovat likaiset ja ruohottomat,  peseminen on turhanpuoleista ja turhauttavaa. Koirat likaantuvat uudestaan muutaman sadan metrin kävelylenkillä, pitemmistä retkistä puhumattakaan. Isojen koirien kanssahan tätä pölyyntymisen ongelmaa ei ole siinä mitassa kuin matalien, pitkäturkkisten havannankoirien kanssa. Ne suorastaan imaisevat katupölyn turkkiinsa. Mutta nyt rasittavin aika turkkien suhteen on lopulta ohi. Tavallinen kura on aivan eri asia kuin katupöly.

Kunhan turkit ovat pesun jälkeen normalisoituneet, koirat saavat niskaansa Bayvantic-liuoksen, jota nykyään käytän punkkien karkottamiseen. Kevään ensimmäinen punkki löytyi  Lunan päästä. En juuri ymmärrä ihmisiä, jotka antavat myös kesällä koirien nukkua sängyssään. Hullun hommaa! Punkin puremaa ei aina ole helppo huomata; sitä punaista rengasta ei välttämättä tule pureman ympärille. Borrelioosi on kuitenkin kammottava sairaus. Kuten olen aikaisemmin kertonut, Windy-setteri sairasti borrelioosin, ja tänä keväänä kerrottiin lehdessä, että entinen naapurini, iäkäs mies, oli saanut vaikeaoireisen borrelioosin saman alueen punkeista, joista Windykin sen sai.