Kirjoitin muutama päivä sitten tässä blogissa, että en ymmärrä, miksi Sauli Niinistö on nauttinut suurta kansansuosiota. Yhtä vähän ymmärrän tätä Haaviston hypetystä. Minusta siinä on paljon samaa kuin Elisabeth Rehnin ensimmäisen ehdokkuuden aikaisessa kuplassa. Pienen puolueen melko tuntematon ehdokas alkoi saada yllättävää nostetta, pääasiassa kai siihen aikaan tuoreen ominaisuuden, naiseuden avulla. Kun Rehniä ei kuitenkaan valittu presidentiksi, raivosivat femakot mediassa, miten daddy's girlit pettivät sukupuolensa äänestämällä miestä. Se oli tosi omituista ja aliarvioi äänestäjiä. Läheskään kaikki naiset eivät tietenkään pitäneet sukupuolta ratkaisevana tekijänä vaan ehdokkaan muita ominaisuuksia.

Nyt käynnissä olevassa kaksinkamppailussa on paljon samaa fiilinkiä. Ajatellaanko oikeasti, millaisia ehdokkaat ovat vai mennäänkö eteenpäin ihan tykkään/en tykkää perusteilla? Haavisto on onnistunut keskusteluissa  ja vaikuttanut mukavalta mieheltä. Hän on kuitenkin opintonsa kesken jättänyt haahuilija - maailmanparantaja, joka onnenkantamoisena valikoitui vihreiden ehdokkaaksi. Sekä haahuilu että maailmanparannus ovat sympaattisia asioita, kaikella muotoa. Mutta toisaalta opintojen loppuun saattaminen kertoisi tarmosta ja määrätietoisuudesta. Niitähän presidentti tarvitsee. Eikä koulutus koskaan ole pahitteeksi, vaikka sitä ei kannatakaan ylikorostaa. Tietoa pystyy aina hankkimaan, ja kokemukset paikkaavat koulutuksen puutteita.

Haaviston sukupuolinen suuntautuneisuus on sivuseikka, josta on turha pitää meteliä. Se kuitenkin tuonee hänelle suvaitsevaiston sympatiapisteitä aivan kuten naiseus Rehnille. Ja yhtä turhaan? Tarkoitan siis, että tehtävän hoidon kannalta merkityksettömän seikan nojalla?

Vähän samantapaista höpinää on myös väittää Lipposen joutuneen ikärasismin kohteeksi. Vielä mitä. Äänestäjät arvioivat, miten ikävuodet näkyvät Lipposen otteissa. Ei se ole mitään rasismia.

Media on tämänkaltaisissa vaaleissa paljon vartijana; sitä on mielestäni turha kieltää. Kun Haaviston gallupsuosio ohitti Väyrysen promillella, siitä uutisoitiin laajasti, vaikka tulos tietenkin mahtuu virhemarginaalin sisään. No, olihan tulos uutinen. Ehkä se osittain selittää rummutuksen eikä vain toimittajien omat sympatiat.

Itselleni nämä vaalit ovat olleet sillä tavalla erikoiset, että en ole aidosti kannattanut ketään ehodokasta. Liikkuvana äänestäjänä olen loikkinut eri vaaleissa  milloin missäkin. Mutta jättäisinkö nyt toisella kierroksella äänestämättä? Enpä tiedä vielä.