Ikäihmisen syöpä uusi. Miten hän suhtautuu asiaan? Hän sanoo olevansa kiitollinen siitä, että korkeatasoisten syöpähoitojen ansiosta hänen elämänsä jatkui noin kymmenellä vuodella. Nyt tilanne on kuitenkin toinen. Hän on mielestään elänyt riittävän pitkään. Hän ei pelkää kuolemaa, mutta sietämättömiltä kärsimyksiltä hän haluaisi välttyä. Syövän aiheuttamat oireet ovat niin hankalia, ettei hoidoista kieltäytyminenkään ole vaihtoehto, vaikka ajatuskin hoidoista tuntuu lyijynraskaalta.  Hän olisi valinnut eutanasian siinä vaiheessa, kun ei enää olisi jaksanut kestää oireita. Nyt tätä mahdollisuutta ei ole. Siitä hän on pahoillaan.

Tämä tuli mieleeni, kun luin Hesarista Minna Lindgrenin erinomaisen eutanasiaa koskevan kolumnin. Hienoa, että hän jaksaa vuodesta toiseen pitää asiaa esillä. Kansalaisaloite eutanasian sallimiseksi hylättiin aikoinaan eduskunnassa. Nyt sinne on toimitettu uusi aloite. Olen allekirjoittanut molemmat. Mielestäni uusikin ehdotus on asiantuntevasti ja tasapainoisesti laadittu. 

Enemmistö kansalaisista kannattaa eutanasian sallimista, ja sen kannatus lisääntyy myös lääkärien keskuudessa. Yllättävää kyllä, vähiten sitä kannattavat saattohoitolääkärit. Johtunee siitä, että eutanasian salliminen ikään kuin kyseenalaistaa heidän ammattitaitonsa, tai siitä, että he näkevät työssään myös onnistumisia kärsimysten lievittämisessä tai estämisessä. 

Olen omistanut koiria neljänkymmenen vuoden ajan. Koska niitä on ollut yhtä aikaa useita, olen saatellut tuonilmaisiin lukuisia koiria, eutanasian avulla yhtä lukuun ottamatta . Olen mennyt eläinlääkäriin surullisena mutta levollisin mielin tietäen, että koira erkanee tästä elämästä rauhallisesti enkä ole itsekkäistä syistä pakottanut sitä kärsimään.

Miksi tätä ei sallita meille ihmisille? Se on yksiselitteisen julmaa, perustellaanpa sitä miten ylevästi tahansa.

(25.3. lisätty muutama selventävä lause.)