Crufts ilmoittaa olevansa maailman suurin koiranäyttely - ja varmaan onkin. Suuruus ei välttämättä merkitse koirien huimaa laatua, vaikka ryhmäkilpailuissa olikin enimmäkseen  hienoja koiria näin maallikkonäkökulmasta arvioiden. Useinhan jo eri maiden koiratyypin erilaisuus  aiheuttaa katsojassa karsastusta, vaikka koira ei olisi huono. Esittäjinä oli vissiin ammattihandlereita, mutta usein myös tavistaidoilla mukana olevia päätellen siitä, että koirat kiskoivat ja poukkoilivat sinne tänne. Sympaattista! Tuli ihan oma "näyttelyura"  mieleen...

Valtaosa koirista esitettiin perinteisesti hirttämällä: kapea talutin korvien taakse ja menoksi. Siitä otteesta koira sitten yrittää vapautua päätään ravistamalla. Joidenkin esittäjien tapa tökkäistä koiraa nopeasti päähän tai kylkeen näyttää omituiselta. Kaipa tarkoituksena on saada nuutunut koira pirteämmäksi? Näyttelyn jälkeen on kohua aiheuttanut tapa, jolla BIS-skotin handleri nosteli koiraa hännästä ja taluttimesta. Se ei ole asiallista, mutta vaatimus tuloksen mitätöimisestä on mielestäni liioiteltu. Esittäjän törttöily ei ole koiran vika. 

Ryhmäkilpailun pukeutumiskoodikin oli vaihteleva. Oli tiptopia ja arkisempaa asua. Turkkikoirien esittäjillä oli tietenkin mukana se pakollinen harja, mikä saa aikaan huvittaviakin viritelmiä: joka hius ojennuksessa, meikki kunnossa, piukea jakkupuku - ja selän puolella hameen kauluksen alla törsköttämässä  harja.

Suomen WW-näyttelyyn verrattuna kasvattajaryhmiä ei ollut tuhottomasti eikä toki voi ollakaan: Englannissa on vähemmän serttirotuja kuin FCI-maissa, eikä kasvattajakilpailu taida olla niin suosittukaan kuin esim Suomessa. Mukana oli ja tuomarin lyhyelle listallekin pääsi mm.  norjanhirvikoiraryhmä, mikä tuntuu äkkisiltään yllättävältä. Mitä tekevät harmaat Englannissa? No, eivätpä sen kummempaa kuin suomenpystykorvatkaan. Ennen kuin savu alkaa nousta korvista voi pysähtyä miettimään, miten moni rotu EI ole taustaltaan metsästys- tai muu käyttökoira ja kuinka moni rodun yksilö työskentelee alkuperäisessä käyttötehtävässään. Niinpä. Se voi olla valitettavaa mutta se on realiteetti. Ehkä Suomenkin hupenevan pystykorvapopulaation turvaamiseksi olisi löysennettävä asenteita?

Moninaisista oheisesityksistä ja kilpailuista katsoin ne gundog-näytökset joista kirjoitin jo aikaisemmin, sekä yhden noutajanäytöksen ja miniagilityn. Etelä-Englannin (tms.) kultaisetnoutajat esittivät eräänlaisen muodostelmamarssin. Koirien tehtävä ei ollut kovin vaikea, mutta huolellisesti suunniteltu ja harjoiteltu esitys oli viihdyttävää katseltavaa. Sydäntä lämmitti erityisesti kaksi asiaa: valtaosa koirista oli kullan- eikä kermanvärisiä ja ohjaajissa oli kaikenikäisiä, myös useita harmaatukkaisia miehiä. Minusta on hienoa, että ei lokeroiduta sen enempää iän, sukupuolen kuin muunkaan seikan suhteen. Myös miniagilityssä (luokkaa en muista) oli ikähaitaria eivätkä läheskään kaikki ohjaajat olleet järin sporttisia. Villikset olivat yleisin rotu, ja ne myös menestyivät parhaiten.

Britit ovat koiraihmisiä, ja se näkyy Cruftsissa laajalla rintamalla.