Pajtim Statovicin esikoisteos Kissani Jugoslavia on niitä teoksia, jotka "pitää" lukea. On aina hieman hankalaa teoksen arvottamisen kannalta, jos kirjaan kohdistuu  voimakkaita ennakko-odotuksia. Tämä kirja arvioitiin myönteisesti Hesarissa ja sai jonkin palkinnonkin. Oliko se juuri HS:n palkinto esikoisteoksesta, en viitsi tarkistaa. Joka tapauksessa kirjaa tuli luettua tällaisten ennakko-odotusten läpi eikä puhtaalta pöydältä. 

Jos lähden liikkeelle näistä odotuksista käsin, niin taidan olla lievästi pettynyt. Kissani Jugoslavia on kelpo kirja mutta ei mikään tajunnanräjäyttäjä. Teoksen kiinnostavin ja hauskin osa kertoo Bekimistä ja hänen baarissa tapaamastaan kissasta. (Minulla ei tosin ole ideanpoikastakaan sen tulkinnaksi, miksi "kissan" piti olla nimenomaan kissa, mutta se ei haittaa, päinvastoin.) Valitettavasti tämä tarinan ensimmäinen kissa poistuu melko pian kuvioista. Bekimin tarinan rinnalla kulkee hänen vanhempiensa, isä Bajramin ja varsinkin äiti Eminen tarina. Se on aika tyypillinen kuvaus pakolaisuudesta ja maahanmuuttajuudesta. Entisessä kotimaassa oli sellaista ja uudessa on tällaista. Maahanmuuttajien rasistinen tai muuten hylkivä kohtelu nolottaa lukijaa ja vaikeudet herättävät myötätuntoa. Bekim on selviytyjä, kuten hänen äitinsäkin. Helpolla he eivät pääse. Tämä on siis teoksen pintataso. Tämän syvempää analyyssiä en ehdi ruveta vääntämään.

Kissani Jugoslavia on luistavaa suomea. Jos kirjoittaja ei olisi maahanmuuttaja, en toteaisi tätä, tietenkään! Kantasuomalaiselta sellaista odottaa ja edellyttää ilman muuta.

(Jatkoa 16.1.):

Koiran kanssa lenkkeillessä ehtii ajattelemaan niitä näitä. Usein rakentelen siinä tallustellessani näitä postauksiakin. Eilen tuli uudestaan mieleen tämä Statovicin kirja ja varsinkin sen toistuvat eläinsymbolit kissa ja käärme.  Kissa ja käärme "aseinaan" Bekim kävi tekemässä provokatorisen irtioton kotimaassaan. Kissa jäi henkiin mutta kuristajakäärme kotisohvan alta Suomessa tuli tiensä päähän. Kissan asemaa kosovolaisessa kulttuurissa valotetaan jossain vaiheessa, ja  käärmeen  Bekim päästää hengiltä omin käsin, Asia selvä!