No niin - joulurauhan julistus Suomen Turusta on taas kuunneltu ja katseltu ja on aika vähän hengähtää. Kaiken pitäisi olla kondiksessa, vain kastikkeen teen viime tipassa. Saa nähdä, mitä tänä jouluna unohdan. Kerran unohdin lanttulaatikon jääkaappiin... Pakkaseen  olen unohtanut erilaisia lisukkeita, jotka olisi pitänyt ottaa ajoissa sulamaan. Joulun viettoa nämä unohdukset eivät ole häirinneet.

Toivotankin kaikille levollista joulua. Vähemmälläkin hössötyksellä ja täydellisyyden tavoittelulla pärjää. Jos tulee tehtyä jokin moka, niin mitteepä siitä. Vain kaksi asiaa ei kerta kaikkiaan kuulu jouluun: riitely ja kännääminen. Jälkimmäisestä ei omissa jouluissani ole ollut pelkoa, mutta riitelyn välttämiseksi taiteiltiin aikoinaan kieli keskellä suuta. SItten tehtiin se ainoa oikea päätös: jokainen viettää joulua haluamallaan tyylillä ja  porukalla; pakkopullavierailut lopetetaan. Jouluista tuli levollisia, kirjaimellisesti.

Ensi vuodelle toivon rentoa asennetta. Jospa löysäisimme pipoa ihan kansakuntana. Kaikesta ei tarvitse loukkaantua. Ainakaan meidän aikuisten ei tarvitse olla hennoimmassakin tuulenvireessä väriseviä haavanlehtiä tai teeskennellä sellaista, että pääsemme loukkaantumaan. Samaan syssyyn voisimme unohtaa tahalliset väärinymmärrykset. Mitä itua on olevinaan siinä, että viestistä irrotetaan jokin lause tai ajatuksenpoikanen, jota vastaan hyökätään hyvin tietoisena siitä, ettei se edusta viestin kokonaisuutta, sitä mitä puhuja tai kirjoittaja varsinaisesti pyrkii sanomaan. Tuloksena on  vain typerää ja uuvuttavaa varjonyrkkeilyä.

Voimahali tutuille ja tuntemattomille! Rinta rottingilla kohti uusia seikkailuja!