Jahas! Havannalaiset ry:n vuosikokouksessa on taas ollut dramatiikkaa kotitarpeiksi päätellen siitä, että useita pitkään hallituksessa ja jalostustoimikunnassa vaikuttaneita henkilöitä on poistunut kuvioista, jopa eronnut. Korostan, ettei minulla ole hajuakaan, mitä kokouksessa on tapahtunut. Puhun asiasta vain yleisellä tasolla; en siis käsittele juuri Havannalaisten asioita.

Mutta mutta. Mitenkähän päästäisiin siihen, että yhdistyksissä ja kaiken maailman konklaaveissa tapahtuvat muutokset saataisiin aikaan sivistyneesti ja hyvässä yhteisymmärryksessä loukkaamatta ja loukkaantumatta? Ei kai mitenkään, luulisin. Esimerkki: Taloyhtiö X:ssä on painetta vaihtaa hommaansa leipääntynyt hallituksen puheenjohtaja, joka itse kuitenkin haluaa jatkaa sekä hallituksessa että sen puheenjohtajana. Yhtiökokouksen lähestyessä asian kanssa tuskaillaan. Pj. on mukava mies eikä kukaan haluaisi olla se näytelmän konna, joka laittaa puheenjohtajan aseman vaakalaudalle. Ja onhan hänellä kannatustakin. Epäilemättä on, mutta ehkäpä uusi luuta lakaisisi paremmin?

Kerran luin lehdestä, miten joku oli ollut metsästyseuran puheenjohtajana vuosikymmenet! Oliko oikein Suomen ennätys kyseessä? Herttinen sentään! Ainahan siellä kokouksessa  joku urahtaa, että eiköhän valita "Tauno" jatkamaan ja muut myöntelevät joko laiskuuttaan tai kohteliaisuuttaan. Tällaisissa tilanteissa ei  ole muuta vaihtoehtoa kuin, että "Tauno" itse huomaa tehdä tilaa vereksille voimille.

Pitkään vastuuta kantaneiden työtä pitää toki arvostaa. Luottamustehtävän hoito vaatii viitseliäisyyttä ja lohkaisee suuren osan vapaa-ajasta, jota harvalla on liikaa. On surullista, ettei näitä vallanvaihtoja ei saada toteutettua myönteisessä ilmapiirissä ja yhteisymmärryksessä.