Luin  päällisin puolin Riitta Ahon netissä julkaistun gradun läpi. Gradun otsikko on Aatteellinen yhdistys määräävässä markkina-asemassa - tapaus Suomen kennelliitto. Koska en ole oikeustieteilijä, kommentoin gradua  maallikkopohjalta ryhtymättä arvioimaan sen ansioita tai puutteita juridiikan opinnäytteenä. 

Gradun ongelmanasettelu näkyy sen otsikosta. Kennelliitto on aatteellinen yhdistys (ei viranomainen), jolla on FCI:n määräysten vuoksi monopoliasema laajassa koiraharrastuksen kentässä.  SKL käyttää monenlaista valtaa jäsenistöönsä sääntöjen, määräysten ja ohjeiden nojalla. Onpa SKL pyrkinyt laajentamaan niiden vaikutusta myös ei-jäseniin. Tämä valta on myös taloudellista valtaa. Kennelliiton palvelut näet maksavat. SKL voi sanktioillaan myös estää kasvatustoiminnan. Satunnaiskasvattajalle ei  rekisteröintikiellolla ole kummoistakaan merkitystä,  mutta kun ammatikseen koiria kasvattava saa muutaman vuoden rekisteröintikiellon, päätöksellä on radikaali vaikutus hänen toimeentuloonsa. Hän ei voi siirtää koiriensa rekisteröintiä kilpailevalle organisaatiolle, koska sellaista ei ole. Sen sijaan hän kärsii taloudelliset menetykset nahoissaan, vaikka rekisteröintikielto lopulta osoittautuisi 
oikeuden päätöksellä laittomaksi. (Vai onko SKL tällaisissa tapauksisa tuomittu vahingonkorvauksiin? En tiedä.)
 
Aho pyrkii gradussaan selvittämään, onko SKL:n toiminta sen määräävässä markkina-asemassa Suomen lakien ja  joissain tapauksissa EU:n lainsäädännön mukaista. Tätä Aho selvittelee mm. yhdistyslainsäädännön, kauppalain (?) ja  eri oikeusastessa ratkaistujen tapausten avulla. Hän hakee myös analogisia verrokkitapauksia esim. Suomen Hippoksen käytänteistä ja urheilusta selvittelemällä, miten dopingongelmia urheilun parissa ratkotaan. Varsinkin huippu-urheilussahan ovat silloin kyseessä myös merkittävät taloudelliset intressit.

Aho näyttäisi päätyneen tulokseen, etteivät SKL:n säännöt, määräykset ja ohjeet sekä niihin nojaavat toimenpiteet kaikilta osin ole linjassa lakien kanssa ja että SKL:n yksittäisen jäsenen oikeusturvassa ja hänen mahdollisuuksissaan vaikuttaa SKL:n päätöksentekoon on parantamisen varaa.

Nettikeskusteluissa Ahoa on moitittu puolueellisuudesta. Tähän en osaa ottaa kantaa, koska en  esimerkiksi tiedä, millaisesta joukosta ja millaisin perustein hän on poiminut tutkimukseensa   esittelemänsä oikeustapaukset tai että hyödyntääkö hän lainsäädäntöä laaja-alaisesti vai ainoastaan omaa argumentointiaan tukevalla tavalla. Ahon selvittelemät asiat eivät joka tapauksessa ole yksiselitteisiä. Hämmästyin esimerkiksi sitä, miten paljon asiantuntijat saavat irti pohdittavaa ja ristiriitaisiakin tulkintoja yhdistyslaista, jota itse olen pitänyt aika yksinkertaisena!

Netissä Ahon tutkimusta on yritetty tulkita myös siihen suuntaan, että Ahon mielestä kennelliitto ei saisi panna kuriin "roistokasvattajia". Siitä ei tietenkään ole kyse vaan siitä, noudattaako SKL  kaikessa toiminnassaan lakia vai ei. Otan esimerkin koiraharrastuksen ulkopuolelta: Jahtaapa poliisi millaista ammattikonnaa tahansa, se ei saa tässä työssään käyttää lainvastaisia keinoja. Jos kuitenkin käyttää ja jää siitä kiinni, poliisi löytää itsensä rosiksesta.Tarkoitus ei näet pyhitä keinoja eikä se saisi näin tehdä SKL:ssäkään.

Kennelliittoon kohdistuu tietenkin monenlaisia paineita ja odotuksia. Sen pitäisi valvoa, että koiria kasvatetaan eläinsuojelulain mukaisissa oloissa, että kasvatus on eettisesti hyväksyttävällä pohjalla ja tähtää koirien hyvinvointiin lajina ja yksilöinä, että eri koiraharratuksissa otetaan huomioon niiden vaikutus koiraan ja että koiran ollessa kaupan kohteena  noudatetaan hyvää kauppatapaa polkematta sen enempää myyjän kuin  ostajankaan oikeuksia. Siinähän sitä on työsarkaa, jossa ei mielestäni ole kaikilta osin onnistuttu. Mitä itse muuttaisin SKL:n toiminnassa, kerron jossain toisessa jutussa, jos viitsin.