RSO:n täällä pitämän konsertin jälkeen SS julkaisi Hannu Linnun haastattelun, jossa pohdittiin  mm. sitä, onko taide eskapismia, pakoa todellisuudesta. Voi olla, arveli Lintu, ja saa ollakin. Onneksi! Henkilökohtaisesti en ymmärrä ollenkaan, miksi todellisuutta ei saisi koskaan "paeta". Kuka jaksaa aina tuijottaa ihmiskunnan kauheuksia? Eri taiteenlajien suhde todellisuuteen - mitä se nyt sitten onkaan - on sitä paitsi erilainen. Kirjallisuus ja teatteri voivat olla tiukasti kantaa ottaen ajassa kiinni, joskus myös kuvataide.  Instrumentaalimusiikki sen sijaan on ensisijaisesti musiikkia, ainakin minulle. Se tarjoaa puhtaimmin katarttiset elämykset, eikä tätä tarvitse ikään kuin pyydellä anteeksi: voi sentään, kuuntelin juuri sinfonian ajettelematta Aleppon lapsia.  Aleppon lapsia voi sitten muistaa vaikka osallistumalla meneillään olevaan avustuskeräykseen.

Suomen Turku julisti taas joulurauhan. Kukapa ei toivoisi rauhaa koko ihmiskunnalle. Takaraivossa on toki se katkera tieto, että se on turha toive. Mutta muutaman päivän eskapistisen hengähdystauon voimme varmaan itsellemme suoda. Päästetään irti, lakataan suorittamasta, hengitetään syvään. Nautitaan.
 
Levollista joulua tutuille ja tuntemattomille t. Habanera, Luna ja Rosita.