Luin Riku Korhosen Lääkäriromaania noin 100 sivua ja kyllästyin. Siitä eteenpäin kirjan puoleen väliin luin harppomalla ja lopun katsastin plaraamalla. Minun ei siis kannattaisi kirjoittaa tästä teoksesta ollenkaan, mutta kirjoitanpa nyt kumminkin muutaman rivin. Tässä kirjassa juodaan, naidaan ja ollaan ahistuneita. Valitettavasti olen tähän ikään mennessä lukenut liian monta kirjaa, joiden pääsisältö on edellä mainittu, joten en jaksa enää niistä kiinnostua. Se miksi sentään selailin teosta, johtui siitä, että Inna-nimisen henkilön pahanolon syy kiinnosti edes vähän. No eipä sattunut silmiin, tehdäänkö siitä selkoa vai ei. Tämä teos on jotenkin liian kolmekymppinen vanhemman kantturan makuun. Muodikashan se kyllä on.

Tiedän, että Lääkäriromaani on juuri saanut jonkin palkinnon. Sitä en ihmettele. Teos on ammattimaisesti kirjoitettu ja todistaa osaamisesta.