Miki Liukkosen romaani Vierastila julkaistiin postuumina.  Liukkonen kuoli ennen teoksen julkaisemista mutta ehti kirjoittaa sen valmiiksi ennen kuolemaansa. Käsittääkseni Liukkonen teki itsemurhan? Tieto Liukkosen kuolemasta ikään kuin lävistää lukukokemuksen, se ei unohdu lukijalta hetkeksikään vaan hän lukee tekstiä tämän tiedon "läpi".

Teoksen juoni tai tarina, löyhä kehikko,  - miksi sitä nyt sanoisikaan - on sekava, ellen sanoisi sekopäinen, eikä sillä ollut minulle lukijana suurtakaan merkitystä, joten en  tullut paneutuneeksi siihen tarkasti. Joka tapauksessa tarinan keskiössä on Ren Dawn -niminen keksijä, joka ei kuitenkaan ole  keksinyt mitään. Ren on tappanut terapeuttinsa, sikäli mikäli  on. Renillä on muutama tuttavan tapainen, joiden kanssa hän hengailee ja sekoilee mm. Meksikossa. Teoksen toisessa osassa näyttämölle astuu kirjailija, vakavampi ja selväpäisempi versio Renistä. Yhdessä he  edustanevat Liukkosen alter egoa, kirjailija toki enemmän kuin repaleinen ja fiktiivisempi hahmo  Ren/Tel.

Tarinasta viis. Hämmästyttävän ehtymätön  mielikuvitus ja  kielellinen tykitys pitävät lukijan otteessaan. Briljanttia! Varsikin romaanin ensimmäinen osa on monin paikoin myös hauska. Se ei kuitenkaan ole mikään hupailu. Teoksen jälkisanoissa kustannustoimittaja Samuli Knuuti kertoo, että Liukkonen tyrmistyi hänen ideaansa, että kyse olisi veijariromaanista. Niin kuin ei olekaan. Synkemmät ja ahdistavat sävyt kulkevat koko ajan mukana, milloin enemmän esillä, milloin taustalla mutta katoamatta koskaan. Liukkosella on myös painavaa, enimmäkseen provokatorista sanottavaa asiasta jos toisestakin. Kunnon vyörytystä, sanoisin.

Kun romaanissa tulee ensimmäisen kerran vastaan sana itsemurha, lukija säpsähtää. Tässä vaiheessa  romaanin henkilö kuitenkin  ilmoittaa, ettei aio tappaa itseään. Jatkossa lukija ei pääse niin vähällä. Ren/kirjailja on niitä ihmisiä, joita Eino Leino kuvasi syntymässä säikahtaneiksi runossaan Tumma. Se ei ole helppo osa ihmiselle. Liukkosen romaanihenkilö kertoo: Olin sitä paitsi aina ollut heikkohermoinen. Kirjoitin jo 13-vuotiaana päiväkirjaani siitä, kuinka "maailma oli minulle liikaa". Tunsin maailman painon jo hyvin varhain. En ollut koskaan pitänyt elämästä. Muistan fantasioineeni kuolemasta jo ala-asteella, näin kuoleman ainoana ratkaisuna, lepona [--].

Liukkonen on kirjoittanut viimeiseksi jääneen teoksensa suhteellisen nopeasti, huonokuntoisena. MIten ihmeessä hän on siihen kyennyt? Ehkä selitys on siinä, että hän voi paremmin, kun kirjoitti, kertoo kustannustoimittaja. Sitten voimat kuitenkin loppuivat. Hoitojärjestelmä ei kyennyt häntä auttamaan. Se on tavattoman surullista. Jäljelle jäivät sentään teokset, huippuna Elämä: Esipuhe.