Jhumpa Lahiri (s. 1967) on sukujuuriltaan intialainen mutta Lontoossa syntynyt, Rhode Islandissa aikuiseksi kasvanut, Bostonin yliopistossa tohtorin tutkinnon suorittanut kirjailija. Kaima kertoo intialaisperheestä, jonka vanhemmat Ashoke ja Ashima Ganguili solmivat järjestetyn avioliiton ja muuttavat Ashoken opintojen ja työn perässä USA:han. Perheelle syntyy poika, joka saa nimekseen Gogol, myöhemmin Nikhil, ja tytär Sonia.

Kirjan päähenkilö on Gogol, jonka elämää seurataan syntymästä yli kolmikymppiseksi. Tänä aikana hän käy koulunsa ja valmistuu arkkitehdiksi, hänellä on kolme pitempiaikaista suhdetta, joista kolmas johtaa avioliittoon ja pian myös eroon. Kirjan henkilöt ovat USA:n itärannikon lukeneistoa ja luovaa luokkaa.

Kulttuurit törmäävät tässäkin kirjassa vastakkain. Perheen aikuiset pitävät kiinni intialaisista (tai bengalilaisista kuten kirjassa sanotaan) perinteistä ja pyrkivät siirtämään kulttuuriperinnön myös lapsilleen. USA:ssa syntyneet lapset puolestaan omaksuvat näennäisen vaivattomasti amerikkalaisen kulttuurin arvot ja käytänteet,  pitkästyvät pakollisilla Kalkutan lomilla ja kaipaavat takaisin kotiin Jenkkilään. Gogol tosin antaa periksi perinteille solmiessaan aviolitton Moushumin kanssa; Gogolin ja Moushumin ensimmäiset treffit ovat heidän vanhempiensa järjestämät. Moushumi kuitenkin pettää Gogolia - ja avioliitto on pian ohi.

Isän melko varhainen kuolma, oman elämän vastoinkäymiset ja aikuistuminen saavat Gogolin näkemään omien vanhempiensa ponnistelut uudessa valossa. Ne saavat hänet myös tunnistamaan ja tunnustamaan "bengalilaisuuden" itsessään. Lopultakin Gogol tarttuu kauan aikaa sitten isältään lahjaksi saamaansa kirjaan, Nikolai Gogolin kertomuksiin.

Päähenkilö Gogolista syntyy vivahteikas kuva. Koko teos on sujuva, helppo ja nopealukuinen, miellyttävä. Siinä ei ole mitään häiritsevää tai ärsyttävää,  erikoisen omaperäistä tai haastavaa. Sitä voi pitää puutteena.