Kevät on edennyt rivakasti lämpimien säiden ansioista. Nythän  sää on jo viilennyt,  ja ensi viikoksi on luvassa vielä hyisempää.  Joka tapauksessa lämpöaalto toi mukanaan monenmoista sirkuttajaa. Harmi, ettei niitä tunnista. Olen yrittänyt kuunnella linnunlaulu-cd:tä, mutta ei vaan jää mieleen kuin muutamat harvat. Yksi niistä jotka olen tunnistavinani, on laulurastas. Se laulaa vuodesta toiseen pienessä metsikössä kadun toisella puolella; lintuyksilöt tietenkin vaihtuvat. Taidokas laulu kuuluu illalla  kahdeksan-yhdeksän jälkeen, kun ulkoilutan koiraa viimeisen kerran ennen yötä. Pysähdyn aina toviksi kuuntelemaan laulua. Aikaisemmin alueella saattoi kuulla myös satakielen laulua, mutta sitä en ole kuullut vuosiin. 

Asuinalueelle ovat tyypillisiä nämä pienet metsälämpäreet, jotka tosin ovat täydennysrakentamisen takia vuosi vuodelta supistuneet. Rakastan tätä ympärillä olevaa vihreyttä enkä voisi kuvitella asuvani ydinkeskustassa, jossa sitä ei ole. Moniäänisen linnuston konserttia on alkukesästä ihana kuunnella. Harmi että se loppuu niin pian, kun pesintä on ohi.

Metsälämpäreitä pitkin alueelle  eksyy yllättäviäkin  otuksia. Viime kesänä valtaväylää pitkin pinkoi keskellä päivää valkohäntäkauris (eli valkohäntäpeura), aikoinaan nähtiin jopa susi!