Kävin aamulla ennen yhdeksää kaupassa. Teen kauppareissun kerran viikossa ja ostan sapuskat paitsi itselle, myös yhdelle yli kahdeksankymppiselle. Olen itsekin ikään kuin lievästi riskiryhmäläinen, mutta toistaiseksi olen siis arvellut, että kauppareissuni ovat asiallisia. Kaikki ikääntyneet naapurini, jotka vielä liikkuvat omin jaloin, käyvät kaupassa, monet jopa päivittäin. Periaatteessa ymmärrän, ettei ilman autoa voi kerralla ostaa kovin paljon. Kaikilla ei sitä paitsi ole ketään, joka kävisi heidän puolestaan kaupassa. Sukulaiset asuvat kaukana,  ulkomaillakin. Ikäihmisten tukiverkkona ovakin  enimmäkseen toiset ikääntyneet. 

Kauppojen kotiinkuljetuspalvelut ovat ruuhkautuneet. Katsoin eilen Prisman tilannetta. Muistankohan oikein, että siellä kehotettiin varautumaan jopa viikon odotukseen, ennen kuin tilaukset tuodaan? Joka tapauksessa monetkaan ikäihmiset eivät osaa käyttää näitä palveluja. Jos jotain vapaaehtoisten auttamisrinkejä on olemassa, tieto niistä ei helposti saavuta vanhuksia, jotka eivät käytä nettiä ja joille ei välttämättä tule edes sanomalehteä. 

Ihmiset hamstrasivat hengityssuojaimia. Mietin kaupassa ollessani, milloinka he aikovat niitä käyttää. Näin suojaimen vain  yhdellä ihmisellä. Kaupassa oli pääasiassa vanhempia ihmisiä mutta myös nuoria miehiä työhaalareissa. Nämä kaksi ryhmää eivät kyllä sovi yhteen. Olisiko aika ruveta käyttämään niitä suojaimia, vai ovatko ne olemassa pahanpäivän varalle? Miten paha tilanteen sitten  pitää olla, ennen kuin ihmiset alkavat käyttää suojaimia kaupassa?