Polvi- ja virtsakivileikkauksesta toipuvaa Tuiskua hoivatessani olen taas ihmetellyt, miten kärsivällisiä potilaita koirat ovat. Olen vuosikymmenien varrella joutunut leikkauttamaan kahdelta koiralta märkäkohdun, yhdeltä nisäkasvaimet, kahdelta ristisiteen ja nyt nämä virtsakivet, pienempiä kremppoja luettelematta.  Aina sama homma: koirat ovat toimenpiteiden jälkeen reippaampia kuin leikkauksissa olleet ihmiset ja suhtautuvat hoitotoimiin kiltisti ja kärsivällisesti. .

Mutta jos realisteja ollaan, niin "kärsivällisyys" saattaa olla vain näköharhaa. Koirat eivät helposti näytä kipuaan ja niillä on voimakas halu kuulua joukkoon, siis muuhun laumaan. Kun ne lisäksi eivät osaa puhua ja sanallisesti ilmaista harmiaan, esittää moitteita ja vaatimuksia hoitonsa suhteen, tuntuvat ne senkin vuoksi kilteiltä sairastajilta ihmisiin verrattuna. Koiratoipilaat ovat suorastaan liikuttavia. Minulle käykin aina niin, että vastoinkäymisiä kokeneesta koirasta tulee entistäkin rakkaampi.