Hesari uutisoi, että kahdeksikon tytöt ovat vieneet kuutosen pojilta mahdollisuuden ryhtyä pintakäsittelijöiksi. Kas kun todistuksiltaan heikommat pojat eivät pääse amiskaan linjoille, joista on syystä tai toisesta tullut suosittuja. Sisustusohjelmat ovat tehneet pintakäsittelystä muodikasta, joten opinnot vetävät tyttöjä, joita kiinnostaa "varsinkin koristemaalaus ja kultaus". Tänään sitten joku protestoi, miten hyvistä tytöistä tehdään taas syntipukkeja: he estävät poikia pääsemästä koulutukseen.

Tyttöjen syyllistäminen ei tietysti ole reilua; eiväthän he ole tehneet mitään väärää. Ongelmattomasta asiasta ei silti ole kyse. Esimerkiksi pintakäsittely on raskas ammatti. Mahtavatko tytöt viihtyä rakennuksilla muutamaa vuotta kauempaa? Kaikille kun ei riitä sitä koristemaalausta.

Erään perheen kääpiökoira sairasteli. Tästä tytär sai idean pyrkiä eläinlääkäriksi. Hentoisella ja aranoloisella tytöllä ei ollut muuta kokemusta eläimistä kuin tämä perheen koira. Vaikka suuria tuotantoeläimiäkään ei voi hallita fyysisellä voimalla, en voinut olla ajattelematta, ettei tällä tytöllä riitä rahkeet eläinlääkärin ammattiin, paitsi ehkä hoitamaan pieneläimiä kaupunkipraktiikalla.  Ensi yrityksellä ei paikka eläinlääkiksessä kuitenkaan auennut, enkä tiedä, miten jatkossa kävi. Käsittääkseni alalle kuitenkin kaivataan lisää miehiä.

Sama tilenne on esimerkiksi opetusalalla. Kouluihin tarvittaisiin lisää miesopettajia, mutta miehiä ei ala kiinnosta tai he eivät pääse koulutukseen, kun sukupuolikiintiötkin on poistettu. Kympin tytöt vievät paikat. Käytännön työssä tyttöjen valtaamilla aloilla miehet kuitenkin pärjäisivät, mutta eivät sinne ilman koulutusta tietenkään rekrytoidu.

On toki myös totta, että niin kauan kuin meillä oli vain miesvaltaisia  tärkeiksi koettuja aloja, miesvaltaisuutta ei koettu ongelmaksi.  Sitä paitsi kukaan ei nykyäänkään ruikuta, miksi jokin sairaanhoito on pääasiassa naisten kansoittama. Se nyt vaan on "luonnollista".