Hallituksen leikkausehdotuksista on noussut odotuksen mukainen rähinä. Minä joka olen siis wanha, juttelin leikkauksista vielä vanhemman, ennen sotia syntyneen immeisen kanssa.Totesimme, että suurin osa vinkumisesta on jotain säälittävän ja huvittavan väliltä.  Meillä on keskiluokkainen tausta. Lapsuus ei varmaan ollut aivan köyhimmästä päästä, mutta toimeentulo oli todella todella niukkaa nykyiseen elintasoon - myös omaamme - verrattuna. Tiedämme, että köyhyys on  suhteellista, mutta merkittävä osa  suomalaisista on joka tapauksessa niin vauraita, ettei tulojen niistämisellä ole  olennaista vaikutusta elämänlaatuun.

Meitä myös ärsyttää ihmisten käsittely blokkeina. Julkisessa keskustelussa se on toki välttämätöntäkin. Silti ei saisi unohtaa, että esimerkiksi vanhuuseläkeläiset ovat erittäin heterogeeninen ryhmä. Joillakin on suurimpana "huolena", minne tehtäisiin vuoden kolmas elämysmatka; toiset seisovat leipäjonossa. Sama koskee opiskelijoita. Monet kituuttavat, toiset reppureissuilevat viikkokaupalla idässä ja piipahtelevat viikonloppuisin Euroopan suurkaupungeissa. Kolmansilla on elätettävänä pari kookasta koiraa. Mitään tällaista ei olisi voinut kuvitellakaan silloin, me dinosaurukset opiskelimme. Samanlainen toimeentuloltaan kirjava joukko ovat myös työttömät, lapsiperheet - ja myös työnantajat jne. 

Kaikkein heiveröisimmässä asemassa olevilta ei saa leikata, kuuluvatpa he mihin ryhmään tahansa. Sitten olisi näitä helppoja säästökohteita kuten ammattiyhdistyksen jäsenmaksun verovähennysoikeuden poisto. Vaikka olen koko työurani ajan kuulunut oman alani ammattiyhdistykseen, en ymmärrä vähennysoikeutta ollenkaan. Yhdistys kuin yhdistys! Sitten  hallitus päätti verottaa liikkumista, ainakin  autoja, veneitä ja mönkijöitä. Mihin unohtui lentäminen? Lentokentällä ei ole köyhiä eikä kippeitä. Siellä ollaan jonkin organisaation kustannuksella, tai sitten on irrottaa omaa  rahaa epäekologiseen lentelyyn. Auto sen sijaan on monille välttämätön.

Häkämiehen ehdotus sunnuntaiden tuplapalkan poistamisesta on myös hyvä. Sitä vain ei saa toteuttaa rysäyttämällä vaan asteittain. Jättäisin tuplapalkalliseksi itsenäisyyspäivän, joulun, uudenvuoden, vapun, pääsiäisen,  juhannuksen, äitien- ja isänpäivän; muut sunnuntait eivät ole sen kummempia kuin mikä tahansa arkipäivä. Kolmivuorotyö/ yötyö sen sijaan on rankkaa ja usein yhteiskunnalle tosi tärkeää, joten siitä pitää jatkossakin maksaa kunnolla. 

Haluaako joku, että Suomi on lapsillemme ja lapsenlapsillemme kuin Kreikka nyt tai vielä surkeampi? Ellei, jostain meidän on tingittävä, meidän joilla on, mistä tinkiä!