Viime viikolla oli lähes 30 astetta lämmintä, toissapäivänä 8, lisämausteena sade ja puuuskittainen kova tuuli. Olin jäätyä aamulla koirien pissityslenkillä. Tosin se ei ollut mikään lenkki. Lähimmästä pöpeliköstä käännyimme takaisin. Iltapäivällä olin jo korjannut vaatetuksen olosuhteisiin sopivaksi: en palellut enkä kastunut. 

Suomen sää on todellakin vaihteleva, ja näihin vaihteluihin pitää koiranomistajan mukautua. Se ei ole ongelma; nykyään on saatavilla erinomaisia ulkoiluvaatteita. Toista oli muinoin. Varsinkin sadevaatteet olivat kamalia. Ne pitivät kyllä vettä mutta myös hiostivat. Jos puit ne päälle, ei tietenkään satanut, ja päinvastoin. Nykyiset goretex-tyyppiset kuorivaatteet ja vedenpitävät kengät (muutkin kuin kumpparit) ovat taivaanlahja paljon ulkona liikkuvalle. Ei sen puoleen, Windy-setterin poistuttua kuvioista oma liikkumiseni on selvästi vähentynyt. Havaneesithan eivät ole mitään ääriolosuhteiden koiria, mikä sopii minulle nykyään hyvin. Kaatosateilla ja paukkupakkasilla käännämme tyytyväisinä kylkeä kotisohvalla.

En ole mikään pukeutuja. Jos päälle pitäisi panna ns. ykköset, olen vaikeuksissa, eikä kakkosiakaan taida helposti löytyä vaatekaapista. Mutta ulkoiluvaatteita ja kenkiä löytyy kirjaimellisesti joka lähtöön ja keliin. Sää on todellakin pukeutumiskysymys. Koirien ulkoiluttamisen takia olen oppinut viihtymään ulkona säässä kuin säässä, ja varsinkin metsässä on aina mahtavaa. Sielläkin tosin tulee liikuttua harvemmin kuin ennen, koska en enää asu metsän reunassa eivätkä nykyiset koirat ole maastossa aivan omimmassa elementissään. Mutta kesämökillä sentään säilytän kosketuksen oikeaan metsään.