Alex Schulmanin edellinen suomennettu teos, Polta nämä kirjeet, oli menestys. Kirjabloggaajat valitsivat sen peräti vuoden parhaaksi käännösromaaniksi. En osallistunut tähän äänestykseen enkä muutenkaan olisi äänestänyt Schulmanin teosta. Muistelen ajatelleeni, että sinänsä ansiokas teos menetti otettaan viimeisellä kolmanneksella tai neljänneksellä, jotenkin hajosi tai muuttui väkinäisemmäksi tai teennäisemmäksi. Se on sitten toinen juttu, onko tämä muistikuva oikea vai koskeeko se jotain mutta teosta. Sen muistan kuitenkin selvästi, että vähän hämmästelin tämän romaani hypetystä.

Sen verran kiinnostava Schulmanin romaani kuitenkin oli, että ilman muuta tartuin tänä vuonna ilmestyneeseen uutuuteen Eloonjääneet (suom. Jaana Nikula). Se osoittautui hyväksi valinnaksi. Romaanin asetelma on klassinen: aikuiset lapset - tässä tapauksessa kolme poikaa - kokoontuvat yhteen, jolloin lapsuuden traumat nousevat pintaan ja alkavat irvistää yhä pahemmin. Kuten aina tällaisissa tapauksissa, kyse on myös muistoista ja muistamisesta. Samankaan perheen lasten muistot eivät ole vain yhteisiä.

Tarinan nykyhetki, joka  kestää yhden vuorokauden,  kelautuu auki takaperin, lopusta alkuun. Ratkaisu on erikoinen, mutta perusteltu. Tähän runkoon sitten lomittuvat muistot poikien lapsuudesta, pääosin kesän vietosta mökillä, jonne he palaavat 20 vuoden tauon jälkeen tyhjentääkseen äidin tuhkauurnan veteen, hänen omasta pyynnöstään. 

Poikien lapsuudesta piirtyy vivahteikas ja   puistattavakin kuva. Äiti on tunnekylmä, isä on empaattisempi mutta ei asetu vaimoaan vastaan esimerkiksi silloin, kun on kyse poikien rankaisemisesta. Viinipullot ovat ahkerassa käytössä, vaikka vanhemmat eivät minään rapajuoppoina näyttäydykään.  Vanhin veljeksistä, Nils, on vetäytyvä, nuorin eli Pierre impulsiivinen. Keskimmäinen, Benjamin, on perheen ilmapuntari,  huolestuja ja huolehtija, joka yrittää pitää tasapainoa yllä. Sitten tapahtuu tragedia, joka lopettaa kesänvietot mökillä kuin seinään. Mitä tapahtui, selviää lukijalle vasta, kun romaani on loppumaisillaan. Tämäkin ratkaisu on hieno.

Eloonjääneet pitää vaivattomasti lukijan otteessaan. Pidän tätä romaania parempana kuin Schulmanin edellistä teosta. Ei sen puoleen, että tällaisilla paremmuusjärjestyksillä olisi sen kummempaa merkitystä, mutta kerron nyt kumminkin oman mielipiteeni. 

(Klo 16.08 korjattu tai muutettu pari sanaa.)