Susanna Alakosken Sikalatkin (2006; suom. 2007) on niitä kirjoja, jotka ovat jääneet lukematta ilmestymisvuotenaan. Poistinpa nyt  tämänkin aukon kirjallisesta sivistyksestä.

Sikalat kertoo Leena Moilasen perheestä, joka muuttaa Ystadiin Leenan ollessa pikku likka. Perheen vaiheita seurataan siihen saakka, kunnes Leena on peruskoulun 8. luokalla.  Tapahtumat kerrotaan Leenan näkökulmasta. Ensin kaikki on hyvin. Perheelle saadaan nykyajan mukavuuksin varusteltu asunto uudesta kerrostalosta. Isä on töissä tehtaalla. Kieltä opitaan vähitellen. Sitten vanhemmat alkavat juoda. Ensin "maistellaan viiniä". Lopulta ryyppyputket ovat rajuja ja sosiaalihuolto joutuu  puuttumaan asioihin. Katkaisuhoidoista ei kuitenkaan ole pysyvää hyötyä.

Sikalat ei ole ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään kuvaus alkoholistiperheen elämästä. Kreeta Onkelin Ilonen talo tuli heti vertauskohtana mieleen. Nämä tarinat ovat aina yhtä lohduttomia ja järkyttäviä eikä niitä lukiessa voi olla ajattelematta, mikä on fiktiota, mikä omakohtaisesti koettua. Lapset maksavat näissä perheissä kovan hinnan vanhempiensa sairaudesta. He saattavat hävetä ja vihata vanhempiaan ja toisaalta vahtia ja suojella heitä ja pitää pystyssä perheen arkea ja siinä sivussa omaa elämäänsä. Kunpa perhettä ei vain hajotettaisi! Kun ikää karttuu, lapset alkavat kuitenkin haaveilla  siitä päivästä, kun voivat muuttaa pois kotoa.

Reaalimaailmassa alkoholistiperheiden lasten kohtalona on usein - mutta ei onneksi aina - syrjäytyminen. Suomessakin on alkanut taas esiintyä "perittyä" huono-osaisuutta, johon usein liittyy vanhempien alkoholismin lisäksi lasten varhain alkanut alkoholinkäyttö. Niinpä sosiaalihuollossa tunnetaan parikymppiset, jotka jo ovat alkoholisteja. Se on eri asia kuin satunnainen kännääminen, johon meillä suhtaudutaan lähes suopeasti. Sehän  nyt kuuluu nuoruuteen - ja aikuisten elämään. Lasten juopottelua läpi sormien katsovien kannattaisi lukea Ilonen talo ja Sikalat. Ehkä se havahduttaisi, tai sitten ei. Todennäköisemmin ei.

Lisäänpä (16.9.) tähän sen verran, että sekä Ilonen talo että Sikalat on filmattu, joten jos lukeminen on myrkkyä, kannattaa katsoa. En tiedä, onko televisiosarjana esitettyä Ilosta taloa saatavana DVD:nä. Toivottavasti on. Miittta Sorvali esitti perheen alkoholisoitunutta äitiä unohtumattomalla tavalla. Sikalat-elokuvaa en ole vielä nähnyt. Joko se edes pyörii Suomessa vai onko mennyt ohi silmien? Käsittääkseni siinä esiintyy sama näyttelijä, joka on Lisbeth S:n roolissa elokuvassa Miehet jotka vihaavat naisia, vai kuinka?