Aika haipakkata on ollut viime aikoina; ei ole juuri blogi tullut mieleen. Nyt on 10 astetta lämmintä ja vettä sataa, joten on hyvää aikaa istuksia koneen ääressä.
 
Niin - vanha kansa tiesi jotain kasvien viljelystä. Ennen opastettiin, että arat kasvit voi viedä ja jättää yöksi ulos kesäkuun 6:nnen (vaihtoehtoisesti 10:nnen) päivän jälkeen, koska ainakin ankarammat yöhallat ovat silloin ohi. Sitä kannattaisi uskoa. Mutta eipä uskottu vaan vietiin lämpiminä päivinä taimia ryhmäpuutarhamökille, samettikukkia, ruusupapuja, krasseja ja jopa hajunerneitä. Yks hallayö voi kaiken kaataa, runoili muistaakseni Runeberg. Niinpä. Mökillä pistäytyessäni sain huomata, että kääpiökrassin taimet olivat kutakuinkin kanttuvei, samoin osa keskikokoisista; isot sen sijaan olivat selvinneet vähän paremmin. Hajuherneet olivat tietysti myös entisiä, mutta köynnöskrassit melko pirteitä. Ehkä ne eivät vielä olleet romahtaneet? Eniten oikeastaan harmitti, että viitisentoista vuotta sisällä kasvattamani greippi oli kärsinyt myös. Lehdet olivat ruskehtavia ja käpristyneitä. Maahan kylvettyjen siemenien päällä oli onneksi harso, eikä taimilla näyttänyt olevan hätää.

Mittari kertoi, että lämpötila olisi alimmillaan ollut -0,9 asteessa.  Anturi on kuitenkin maanpintaa korkeammalla, joten maan tasalla on voinut olla kylmempääkin.

Onneksi tuli toteltua toista vanhankansan viisautta: ei pidä laittaa kaikkia munia samaan koriin. Kaupunkiin oli vielä jäänyt varataimia, joilla osan vaurioista saa paikattua.