Marie NDiaye on afrikkalaistaustainen, mutta Ranskassa syntynyt kirjailija. Kolme vahvaa naista on hänen Concourt-palkittu läpimurtoromaaninsa. Kirjan takakansitekstin mielestä romaanin kolme naista sanovat nöyryytyksille ei. Jaa-a. MIten sen nyt ottaa, jos asiaa katsoo länsimaalaisen silmin.

Ensimmäisen tarinan Norah on ponnistanut vaatimattomista oloista juristiksi ja lähtee vastahakoisesti Ranskasta Afrikkaan isänsä kotimaahan  tämän kutsumana. Käy ilmi, että hänen pitäisi ruveta puolustamaan oikeudessa veljeään äitipuolen murhasta, jota veli ilmeisesti ei ole tehnyt. Norah kokee tulleensa huijatuksi tilanteeseen, johon ei halunnut. Hänen mielessään risteilevät pelko, inho ja sääli isää ja veljeä kohtaan. Sitten hän kokoaa itsensä, löytää tukevaa maata jalkojensa alle ja tarttuu toimeen. Siinä sivussa Norah omaksuu rennomman asenteen omaa elämäntilannettaan kohtaan.

Fanta on kouluttautunut opettajaksi Afrikassa, mutta seuraa asiansa sotkenutta miestään Ranskaan. Työtä ei löydy, vaan Fantan elämä kutistuu yhden lapsen kotiäitiydeksi maaseudulla, josta perhe hankkii vaatimattoman talon. Myöskään hänen miehensä Rudy ei saa koulutustaan (myös opettaja) vastaavaa työtä vaan myy keittiöitä, mitä inhoaa. Tämä romaanin osa kertoo itse asiassa enemmän Rudysta kuin Fantasta, joka jää taustalle. Suomalaisesta näkökulmasta asiaa tarkastellen on vaikea keksiä, mikä Fantassa on vahvaa. Lukijan tekisi mieluumminkin mieli ravistella Fantaa: Herää! Ota nyt ihmeessä elämä omiin käsiisi, kun vielä voit! Sitä Fanta tosin taitaa suunnitella, koska Rydy pelkää Fantan jättävän hänet.

Khadyn tilanne puolestaan on lohduton. Lapsettomana, nuorena leskenä vailla omaa perhettä hänellä ei juuri ole vaihtoehtoja. Jotenkin hän ajautuu tilanteesta toiseen ja päätyy lopulta yrittämään laittomaksi siirtolaiseksi. Khadyn vahvuus on kärsimyksen sietämisessä.Sitä hänelle on tarjolla yllin kyllin.

NDiyanen henkilökuvaus on  psykologisesti tarkkanäköistä. Tämä korostuu erityisesti Rudyn henkilöhahmossa. Khadyn mykkä alistuvuus ja taustalla häilyvä Fanta eivät tarjoa lukijalle niin paljon kosketuspintaa, mutta kahden kulttuurin rajalla rimpuileva Norah on helpompi tavoittaa. 

NDiaye on siitä tyypillinen (?) afrikkalaistaustainen naiskirjailija, ettei hän ole varttunut eikä elä Afrikassa. Varmaan sellaisiakin on, ja uskoakseni heidän teoksiaan on myös suomennettu, mutta eipä   nyt tule mieleen. Ehkä he ovat jo laajalla rintamalla murtautuneet kansainväliseen tunnettuuteen, vaikka minä en sitä tiedä. Elleivät ole, toivon, ettei se päivä ole kaukana, kun niin tapahtuu.