Joulu ohi! Parasta antia joulunpyhinä oli oikeastaan herra wipukan vierailu. Tämä charmantti whippet tuli kylään erään sukulaisen siivellä, vaikka ei hänen koiransa ollutkaan. Oli aivan mahtava koiruus. Ystävällinen, rauhallinen mutta ei flegmaatttinen, mutkaton, leikkisä ja kävi taloksi: löytyi sohvannurkasta nukkumasta, kun ihmiset eivät viitsineet sen kanssa koko ajan seurustella.

Olen moneen otteeseen haikaillut wipukoiden(kin) perään. Se on hyvin näpäkän kokoinen koira ja sopii kaupunkioloihin. Jarruna on sittten ollut irtipito. Whippetin kuten muidenkin koirien on saatava juosta myös vapaana, mutta rodun harrastajien puheista saa käsityksen, että wipukka on tapaturma-altis ja "kuuro" tavallisessa metsämaastossa juostessaan varsinkin, jos lähtee  säntäämään esim. jäniksen perään. Ryteikköisen metsän asemesta suositellaan esim. hiekkakuopalla juoksuttamista. En todellakaan tiedä, onko lähistöllä  sopivia hiekkakuoppia. Vierastan myös ajatusta, että koiraa ulkoiluttaakseen  pitäisi lähteä autolla  jonnekin. Ehkä sen voisi tehdä kerran viikossa, mutta muuten ulkoilujen pitäisi sujua siten, että mennään vain ovesta ulos ja suunnataan puistoalueelle tai maastoon.

Toinen asia, josta en oikein pidä, on whippetien huono kylmänkesto. Sen tietysti voi ratkaista pukemalla koiran, mutta ihannekoirani on kyllä sellainen kuin esim. noutaja  eli koira, joka tarkenee ilman sen kummempia temppuja siinä missä omistajakin. Jos omistajakaan ei tarkene, niin sitten tullaan sisälle!

Yksi vaihtoehto, jota myös olen harkinnut, on silkkivinttikoira eli silken. Silkenillähän on turkkia. Rotua ei vielä ole hyväksytty ainakaan Suomessa viralliseksi roduksi, mutta ajanoloon näin käynee. Mutta joo - uskon, että tämäkin "koirahankinta" jää haaveiluksi. Näitä vaihtoehtoja on kuitenkin hauska puntaroida. Ja kyllä se uusi havaneesipentukin on vielä vaihtoehdoissa mukana. Saas nyt nähdä.