En juuri kuuntele podcasteja enkä olisi kuunnellut Holman ooppera-aiheisia podcastejakaan, ellei niitä olisi joku jossain kehunut. Onneksi ne löytyvät Areenasta, vaikka sarja ei ole ihan tuore. Se on nimittäin  mainio.

Holmalla on asiaansa rento ote, mutta silti hän puolustaa  tiukasti korkeakulttuuria ja laatua. Oopperallahan on omituisuutensa kuten sekopäiset libretot. Holma ei jätä omituisuuksia huomiotta. Hän vääntää niistä lempeää huumoria, joka kuitenkin kääntyy oopperan voitoksi. Ja jos ooppera on pitkäveteinen,  nuku tai seuraa huilua! Toinen näytös saattaa räjäyttää tajuntasi.

Holman podcastit ovat dramaturgialtaan onnistuneita. Kullakin jaksolla on oma teemansa, ja puheen lisäksi podcasteissa on lyhyitä äänitehosteita. Holma kertoo omista kokemuksistaan, mutta etäännyttää homman myös ýleiselle tasolle, onneksi.  Nyt ei ole kyse Antti Holmasta vaan oopperasta, josta hän tarjoilee perustietoa, aloittelijalle sopivina annoksina.

Ensimmäinen Holman näkemä ooppera on Virossa esitetty Taikahuilu. Taikahuilu on myös ensimmäinen ooppera, jonka itse olen nähnyt; näin sen Savonlinnan oopperajuhlilla. Taikahuilua markkinoitiin silloin ja markkinoidaan varmaan vieläkin helppona teoksena tottumattomalle, ja sellainen se onkin varsinkin musiikiltaan. Juonesta ei toki saa mitään tolkkua, ellei lue libreton tiivistelmää etukäteen. Ooppera on kokonaistaideteos, johon tiivistyy huima määrä lahjakkuutta. Savonlinnassa tunnelmaa vielä ryydittää mahtava linna. 

Mutta siis, Taikahuilun alkaessa oli vielä melko valoisaa, ja lämmintäkin. Pääskyset kirskuvat ja suihkivat taivaalla. (Vieläköhän niitä on? Laji on vähentynyt.) Eteläeurooppalaisen näköisillä daameilla oli päällään ohuehko iltapuvun tapainen viritelmä ja jokin saali tai huivi käsivarrella. Me suomalaiset tiedämme, millainen on kotoinen kesäyö: kylmä.  Niinpä minullakin oli mukana paksu villatakki, joka tuli tarpeeseen. Oopperan edetessä aurinko alkoi laskea näkymättömiin, taivas tummua ja tunnelma tiivistyä. Ja niinpä vain siinä illan kuluessa, etukäteen skeptikkona,  menetin sydämeni oopperataiteelle. 

Kuunnelkaa Holman podcastit! Niistä voi nauttia, vaikka ei silti  haluaisi kuulla ja nähdä ensimmäistäkään oopperaa.

P.S. Luin aika pyttyyntyneenä Holman uusimman romaanin Antti Holma Kaikki elämästä(ni). Podcastit kuunneltuani päätin taas fanittaa Antti Holmaa. Ehkä jopa luen hänen seuraavankin romaaninsa, jos hän sellaisen joskus kirjoittaa.