Ensi viikolla julkistetaan taas kirjallisuuden Finlandia-palkintojen ehdokkaat. Nyt on päätetty, että kaikkia kolmea palkintoa nimitetään vain Finlandia-palkinnoksi. Miksi ihmeessä? Käytännössä joudutaan kuitenkin yksilöimään, onko kyse tieto-Finlandiasta, juniori-Finlandiasta vai perinteisimmästä kaunokirjallisuuden palkinnosta, joka on pitkään myönnetty vain  romaaneille; alkujaanhan palkinto voitiin myöntää myös runokokoelmille, esseille tai aforismeille. Kirjojen nimet eivät aina kerro, millaisesta teoksesta on kyse, mutta esimerkiksi kirjan ostajan on se tiedettävä. Uuden käytännön syy on kuulemma arvostuksessa: kun kaikkia nimitetään samalla nimellä, niitä myös arvostetaan yhtä paljon. Enpä usko. Arvostus nojaa laatuun. En ole ikinä ajatellut, että tieto-Finlandia olisi vähempiarvoinen kuin kaunokirjallisuuden palkinto. Lasten- ja nuortenkirjallisuutta en lue, joten sen arvostuksesta tai arvostuksen puutteesta minulla ei ole mielipidettä.

 
Uutta on myös, että lukijat saavat äänestää omaa voittajaehdokastaan, siis "virallisesti" ja vain palkintoehdokkaista. Epävirallisia varjofinlandioitahan ollut ennenkin. Toivottavasti tämä perinne ei katkea vaan pysyy hengissä ja nimenomaan sellaisena, että mitä tahansa teosta saa äänestää, ei vain ehdokkaiksi asetettuja. Meidän lukijoiden äänillä tätä kilpailua ei kuitenkaan ratkaista, ja hyvä niin, ehkä. Aika omituista on toki sekin, että päätöksen tekee joku yksittäinen julkkis. Suurinta valtaa käyttää oikeastaan se esiraati, joka valitsee ehdokkaat. En ole vieläkään antanut anteeksi sitä, ettei Katja Ketun Kätilö ollut aikoinaan ehdokkaana. (Vai oliko tämän omituisuuden syynä ole seikkoja, joita en tiedä?)
 
Näppituntumalla olen lukenut noin 25 - 30  edellisen Finlandia-palkinnon jälkeen julkaistua kotimaista romaania. Kyseessä on siis  pieni otos koko joukosta. Lukemistani kirjoista haluaisin nähdä Finlandia-ehdokkaina seuraavat romaanit, jotka luettelen satunnaisessa järjestyksessä:
 
Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta
Antti Ritvanen: Miten muistat minut
Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan
 
Harkitsin myös Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunkia ja Asko Sahlbergin Pilatusta, joka on minulla  kesken. Pidän Itärannan kirjasta, mutta ehkä se on vähän kevyt Finlandia-kirjaksi. Sahlberg puolestaan on ollut usein ehdokkaana, mutta onko Pilatus parasta Sahlbergia? Kenties minulla on siihen vastaus, kunhan olen lukenut teoksen kokonaan.
 
HS kertoi eilen, että WSOY on järjestänyt äänestyksen, mitkä suomalaiset WSOY:n kustantamat kirjat ovat lukijoiden mielestä klassikoita. Kiva. Paitsi että olisin toki äänestänyt, jos olisin kuullut tällaisesta äänestyksestä. Missä siitä on kerrottu? WSOY:n facebook-sivuillako tai jossain muualla somessa, missä on ketterää kuhinaa? Eipä sitten kaivattu meidän kantturoiden mielipidettä tähän(kään) äänestykseen. Yhyy.