Kuten olen jossain jutussani kertonut, kolmen havannankoirani turkkien hoito vie normaalisti reilun tunnin viikossa - puolessatoista.  Enemmän aikaa toimenpide vie vain silloin kun koirat irrottavat karvaa, kuten käy juoksuaikojen ja varsinkin pennutusten yhteydessä. Myös äkillinen helleaalto joskus loppukeväästä voi saada karvan irtoamaan. Mutta tämä vuosi on poikkeus normaalista.

Pitkän pakkauskauden aikana turkit kuivuivat. Kuivuin itsekin ja etsin sopivaa ilmankostutinta. Ne olivat loppuneet kaupoista, koska muutkin ihmiset olivat keksineet saman idean. Kuivat turkit takkuuntuvat helpommin kuin paremmassa kunnossa olevat, joten kampaamista riitti. Öljyhoidolla tilannetta olisi voinut petrata, mutta pakkasilla annettu öljyhoitokaan ei ole ihan ongelmaton, joten se jäi antamatta.

Sitten tuli huhtikuun helleaalto, ja koirat irrottivat karvaa. Ei kun kampaamaan entistä ahkerammin.

Kesän koittaessa olin huojentunut: nyt päästään normaaleihin rutiineihin, vaikka loppukevään juoksuajat aiheuttaisivatkin jonkinasteista karvan tiputtelua. Kesäkuu menikin tavanomaisissa merkeissä, mutta sitten alkoivat nämä heinäkuun helteet. No niistähän koira selviää ohentamalla turkkiaan, ei siinä mitään. Minä vaan en ensin sitä huomannut.  Koiria oli myös muutamaan kertaan viilennetty kastelemalla turkki. Kun sitten tartuin kampaan, tuli ihan nostalginen olo: huomasin näet, ettei kampaussessio olekaan mikään läpihuutojuttu, vaan koirat ovat sellaisessa takussa, jossa nuoret koirat saattavat olla, jos omistajalta on jäänyt jokin kampaustuokio väliin...

Tuisku-rouva oli sitten vielä oma lukunsa. Jalkaleikkauksen vuoksi ja osittain myös siksi, että harkitsin Tuiskun turkin ajelua trimmauskoneeella, se oli ollut kampaamatta  kolmisen viikkoa. Päätin kuitenkin säilyttää turkin; leikatut turkit eivät oikein istu minun silmääni. Niinpä sitten kävin Tuiskun läpi melkein karva karvalta. Tuiskun kunniaksi on sanottava, että se suhtautuu toimenpiteeseen äärettömän kärsivällisesti!

Nyt on koko porukka kammattu ja pesty. Pilvi-parka on niin ohuessa turkissa, että vaikuttaa pennut tehneeltä koiralta. Lunalla puolestaan on niin paljon karvaa, että se ei ala näyttää luikerolta, vaikka karvaa olisi irronnut läjäpäin. Tuiskulla  on niin vankka, vähän tynnörimäinen runko, että se säilyttää mallinsa oli turkkkia vähän tai paljon. Näillä mennään! Kohta lähdetään uimaan. Tuisku on innokas uimari, mutta Pilvi ja Luna pitää uittaa, muuten ne vain kahlaisivat.