Tiaiset ovat hauskoja tyyppejä. Vietettyään kesän pesimäpaikoillaan ne ilmestyivät muutama viikko sitten pihapiiriin. Varsinkin aamuisin ne ovat puheliaita: vink, vink, vink, tsrrrr, tiitii, tsrrr kuuluu joka puolelta.  Kun rastaat ovat enimmäkseen jo menneet ja tilhiparvet vierailevat satunnaisesti pihalla niin kauan kuin pihlajanmarjoja riittää, tiaiset ovat palanneet pihapiiriin jäädäkseen. Ne hyppivät ikkunalaudalla, koputtavat sitä ja kurkistelevat sisään. Enimmäkseen ne kai etsivät kaikenlaisiin rakoihin jääneitä hyönteisiä, mutta ihmisen on helppo tulkita tiaisten käytös toisin: Täällä ollaan! Nyt voisi aloittaa ruokinnan!

 
Ruokinnan aloittaminen on turhan aikaista, aivan, mutta laitoimme kuitenkin pihalle kaksi lintulautaa jo lauantaina. Kun astuimme pihalle, tiaiset aktivoituivat: tsrrr, vink, vink, vink ne tiedottivat toisilleen ja pyrähtelivät lähituntumassa. Heti kun saimme ensimmäisen mökin ripustettua, siihen lehahti pari tiaista, vaikka siinä ei siemeniä ollutkaan. Tiaiset selvästi muistivat, että pitäisi olla. Sama homma toisen lintulaudan kanssa. Kun sitten saimme siemenet laitettua, alkoi varsinainen huiske.
 
Nyt tiaiset näyttävät olevan talitiaisia. Varsikin talvemmalla porukassa on  myös sinitiaisia. Hömötiaisia on joukossa harvemmin, töyhtötiaisia ja kuusitiaisia joskus. Koristeellisen pyrstötiaisen olen nähnyt eläissäni vain kerran. Pimeimmän talven ajaksi tiaisetkin muuttuvat aika hiljaisiksi, mutta jo helmikuussa alkaa titityykin taas kuulua, tai sitten se karsittu versio tityy tityy. Silloin se kertoo meille kevään lähestymisestä.  Vielä kuukauden, parin ponnistus - ja jälleen kerran me kumppanit kylmässä olemme selättäneet talven ja säilyneet hengissä. Sitä riemua!