Muutama viikko sitten lattialle ja matoille alkoi silloin tällöin ilmestyä pissilammikoita.Huoh! Ei kun selvittämään, kuka havaneeseista onkaan asialla. Luulisi, että selvittely on helppoa, mutta ei ole. Koiruudet eivät todellakaan tule lorottamaan minun nenäni eteen. Eniten epäilin Tuisku-muoria. Leikattiinhan siltä vuosi sitten virtsakivet, jotka aiheuttivat mm. sisälle pissimistä. Mutta olisivatko kivet uusineet näin pian, menihän niiden kehittymiseen havaittavaa haittaa aiheuttaviksi yli 11 vuotta? (Tai sitten ei. Mistäpä sen tietää, milloin kivien kehittyminen on alkanut.) Joskus olen huomaavinani, että Luna pysyttelee näkymättömissä pissilammikon löytymisen jälkeen, niin että onko Luna ollut asialla? (Koskaan en ole näistä lammikoista rangaissut tai edes moittinut koiria, mutta uskon niiden vaistoavan ihmisen harmistuksen ja luimistelevan sen vuoksi.) Sittenhän on vielä Pilvi, mutta sitä pidän epätodennäköisimpäna vaihtoehtona. 

Lopulta on tartuttava toimeen; Tuisku ja Luna saavat tirauttaa pakasterasiaan pissinäytteen. Tuiskun näytteestä ei löydy mitään poikkeavaa. Lunan näytteessä vaikuttaisi olevan soluja (?), jotka saattaisivat viitata kasvaimeen. Niinpä Lunalta otetaan myös verikoe ja ultrataan virtsarakko. Virtsarakosta ei kuitenkaan löydy mitään hälyttävää, ei kasvainta eikä kiviä. Mutta verikokeesta paljastuu, että verensokeri on hieman koholla. Kuvittelenko vain, vai onko Luna oikeasti juonutkin tavallista enemmän? Diabetesta Lunalla ei kuitenkaan vielä ole, mutta eläinlääkäri suosittelee sellaiseen Hill'sin sapuskaan siirtymistä, jolla on suotuisa vaikutus verensokeriin. Että semmosta! 
 
Luna on aina ollut terveyden perikuva, eikä se varsinaisesti sairas ole nytkään. Mutta tämä oli taas hyvä opetus siitä, ettei terveys ei ole pysyvä ilmiö. Jos olisin pitänyt Lunaa jalostuskelpoisena, sillä olisi tähän ikään mennessä 2-3 pentuetta. Narttujen biologinen kello tikittää nopeasti, joten kovin pitkään ei voi jäädä odottamaan, pysyvätkö ne terveinä. Ei myöskään ole sitä kristallipalloa, josta voisi katsoa, mihin ne tulevat sairastumaan myöhemmällä iällään. Pentue on siten aina jossain määrin hyppy tuntemattomaan, mikä on vain hyväksyttävä.