Lähdettiinpä viime lauantaina  tavanomaiselle iltalenkille ryhmäpuutarha-alueen ympäri. Aurinkoinen alkupätkä sujui mukavasti, mitä nyt jokunen itikka piti välillä huitaista pois samoin kuin omassa pihassakin. Sitten käännyttiin varjoisammalle osuudelle - ja itikoiden suurhyökkäys alkoi. Onneksi päällä oli illan viileyden vuoksi peittävät vaatteet, mutta pää oli suojaton. Siihen itikat iskivät sitäkin hanakammin. Päälaelta piti taukoamatta sutia pois itikoita, minkä lisäksi ne pyrkivät tietenkin iskemään myös naamaan. Tuloksena oli uskomattomia paukamia, läpimitaltaan kaksi, kolme senttiä. Olipa yksi lähes viisisenttinen! Ehkä siinä oli useampi pistos vierekkäin tai sitten asialla oli ollut jokin muu otus kuin itikka. Mutta mikä? Paarmoja ei vielä ole, enkä ole nähnyt ampiaisiakaan, kimalaisia kyllä, mutta nehän eivät yleensä pistä. Joku arveli nähneensä mäkäräisiä.

Naapuri jonka kesämökki on kaupungin toisella puolella, kertoi, että myös siellä on itikoita rutosti ja että hän on saanut itikan puremista mustelmia! Kun epäilin, olisiko asialla ollut jokin muu ötökkä, hän sanoi ettei ainakaan ole nähnyt muita pistäviä tai purevia hyönteisiä ihollaan. Yleinen mielipide on, että itikoita on paljon ja että ne ovat tavallista ärhäkämpiä. Jälkimmäinen lienee mutua tai sitten kilpailu veriaterioista tosiaan pistää itikoihin vauhtia. 

Ensimmäinen itikkasukupolvihan ei enää kauan lentele, ja seuraava on varmaan pienrmpi, koska on ollut poikkeuksellisen kuivaa. Me ihmisetkin totumme puremiin eikä elimistö enää  reagoi niihiin niin rankasti. Jos jotain myönteistä pitäisi itikkainvaasiosta keksiä, niin ovathan hyttyset joidenkin sapuskaa. Hyvää ruokahalua!