Suomalaistenkaan sanoittajien sanoitukset eivät enää ole sanoituksia vaan lyriikoita. Taustalla on tietenkin vastaava englannin sana lyrics. Niinpä esim. Hesarin nuori (?) toimittaja selostaa, miten Chisun ja Anna Puun konsertissa on luvassa "kaksi iltaa täynnä kauniita melodioita, oivaltavia lyriikoita ja vahvaa tunnelmaa".  Hohhoijjaa!

Lyriikka (= runous) on suomalaiselle  hieman kinkkinen sana jo syystä, että siinä on samassa sanassa etu- ja takavokaali. Oikeasti hankala sanasta kuitenkin tulee  vasta sitten, kun se pannaan monikkoon ja ruvetaan taivuttamaan (lyriikoita). Kuvittelen, että sanalla lyriikka, lyriikat pyritään englannin apinoinnin lisäksi viittaamaan siihen, että sanoituksetkin ovat runoutta. Kyllähän ne parhaimmillaan ovatkin, ja huonoimmillaan sitten huonoa runoutta. Musiikin ja lyriikan liitto on toki vanha ja ansioitunut: sävelletään jo olemassa oleva runo tai tehdään sanat sävellykseen. Esimerkiksi Vesa-Matti Loirin repertuaariin kuuluvan Nocturnen on säveltänyt Kaj Chydenius ja sanat (ei lyriikat) ovat Eino Leinon, vaikka teksti onkin  runo!