(Huom! Teksti saattaa sisältää juonipaljastuksia.)

Juha Itkosen teos Ihmettä kaikki ei yritä olla muuta kuin se on: kertomus siitä, mitä Itkoselle ja hänen läheisilleen on oikeasti tapahtunut. Näin ainakin ymmärsin. Kun Itkosen vaimo oli raskaana, huomattiin, että kaikki ei ole kunnossa vaan lapsi on vaarassa. Se käynnistää hermoja raastavan prosessin, jonka aikana on päätettävä, keskeytetäänkö raskaus vai ei. On päätettävä, mikä on oikein lasta kohtaan, mikä äitiä kohtaan, joka myös voi olla vaarassa, mikä koko perhettä kohtaan. Päätöstä ei ole helppo tehdä, mutta lopulta ratkaisu saadaan aikaan.

Kun tästä kriisistä on selvitty, ollaan jo vauhdilla menossa päin seuraavaa. Vaimo on pian uudestaan raskaana ja odottaa tällä kertaa kaksosia. Tämäkään raskaus ei suju ongelmitta.

Itkonen läheisineen on todellakin tullut mankelin läpi. Mitäpä lukija muuta voi kuin tuntea myötätuntoa! Teos voinee toimia vertaistukena ihmisille, jotka ovat kokeneet vastaavan myllytyksen. Ja meille muille se alleviivaa asioiden tärkeysjärjestystä. On pieniä huolia, ja on musertavia vastoinkäymisiä. Se kertoo myös, että ihminen on sitkeä olento, usein sitkeämpi kuin tietääkään olevansa, ellei ole joutunut testaamaan voimavarojaan.