Olen melkein unohtanut koko blogin. Kauniilla säällä ei juuri viitsi istua koneen ääressä; puutarhassa myllääminen on hauskempaa! Ruusupenkki on saanut muotonsa. Kohopenkki oli melkein pakollinen ratkaisu, ja reunaksi valikoitui sitten turveharkko. Minulla on aikaisemman kämpän pihasta hyviä kokemuksia turveharkosta, mutta siinä harkot olivat pohjoisen puoleisella, varjoisalla ja kostealla etupihalla. Nyt puutarhamökin pihalla turveharkkoreunus on auringon paahteessa koko päivän; saa nähdä toimiiko ratkaisu vai kuivuvatko harkot turvepölyksi. Sadettajan avulla niihin saa kyllä näppärästi kosteutta. Harkkojen päälle laitettiin kasvamaan sammalta. Yritin ottaa sitä kuivilta, aurinkoisilta  paikoilta perinnemökiltä. Jokin suolta otettu rahkasammal tuskin pysyisi hengissä harkkojen pinnalla. Sammaleen lisäksi istutan harkkojen rakoihin jotain muutakin, en vielä tiedä mitä. Maksaruohoja? Tykkäävätkö ne turvealustasta? Jotain suikertavaa kasvia? Saa nähdä.

Isot ja keskikokoiset samettikukan taimet on koulattu ruukkuihin, ja mustasilmäsusannan ja amppelihajuherneen taimet  on laitettu ruukkuihin; ne kasvavat kohisten. Kääpiösamettikukista on uusi kylvös. Saa nähdä onnistuuko se; edellinenhän heitti henkensä. Köynnöskrassit, kääpiökrassit, kanariankrassit ja ruusupavut on pantu itämään, samoin tilli, persilja ja muut yrtit sekä salaatti ja retiisit. Toissa talvena saimme hengiltä kaksi runkoruusua, mutta viime talven kellarissa viettänyt runkoruusu on oikein hyväkuntoinen. Jotain on tullut opittua! Mitähän vielä? Aika pahoja vaurioita kärsinyt nurmikko sai uutta multaa ja siemeniä. Kovasti täällä kaivattaisiin vettä. Ryhmäpuutarha-alueen kasteluvesiverkkokaan ei vielä toimi; routa on kuulemma paikoin kovin lähellä maanpintaa ja kylmät yöt jarruttavat sen sulamista. Purosta saa vettä, mutta isompia alueita ei kantovedellä jaksa kastella. Joo - uusi kompostorikin tuli hankittua, ja erinäisiä taimia on ostettu, mutta kerron niistä joskus toiste.