Sähköpostiin tupsahti pyyntö osallistua Luna-koiran tiedoin allergiatutkimukseen. Yhteystiedot olivat peräisin Lohen tutkimusryhmältä, jolla on Lunan(kin) verinäyte. Tähän tutkimukseen voi tosin osallistua, vaikka verinäytettä ei olisikaan. Tottahan toki osallistuin. Minusta näihin kyselyihin vastaaminen on vähintä, mitä voi koirien  - ja siinä ohessa joskus myös ihmisten - terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi tehdä. Ei sen puoleen, erääseen tutkimukseen (mikä se nyt olikaan?) vastaamisen jätin aikoinaan kesken. Kysymykset olivat niin hankalia, että vastaaminen alkoi mennä arpomiseksi. Järkeilin, ettei sellaisilla vastauksilla ole tutkimuksellista arvoa.

Ainahan näissä kyselyissä on jotain huojuntaa. Tällä kertaa pähkäilin esimerkiksi, mikä on ja on ollut koiran asuinympäristö. Onko seitsemän kilometrin päässä ydinkeskustasta oleva, pääsiassa rivitalo-omakotitaloalue "keskustaa"  vai "kaupunkitaajamaa"? Entä luonnonympäristöltään hyvin samanlainen (puistoa, puistometsää, luonnontilaista maastoa, järvi, lampi) kerrostalo-rivitaloalue, joka on kuitenkin vain reilun kilometrin päässä ydinkeskustasta? 

Kyselyssä tiedusteltiin myös koiran vanhempien allergioita. Luonnollisesti tiedän, ettei Pilvillä ollut allergioita, mutta entä Lunan isällä vanhemmiten? Ei hajuakaan. Oli pakko vastata, että ei tietoa kummankaan vanhemman allergiasta, koska vanhemmat oli niputettu yhteen. Entä pentuesisaret? Tiedän, ettei niillä ollut allergioita nuorena, mutta en, mikä on ollut tilanne vanhempana. Siis ei tietoa. Ja pitäisikö satunnainen kuonon hankaaminen ja käpälän nuoleminen noteerata, vaikka sillä varmaankaan ole allergian kanssa mitään tekemistä? Jne.

Vastasin kuitenkin parhaani mukaan toivossa, että siitä on jotain hyötyä. Kuolleistakin koirista voisi vastata, ja varsinkin oman kasvattini Pilvin vaiheet muistan vielä tarkkaan. Sen elinolot, ruokinta ja liikunta olivat kuitenkin likimain samanlaiset kuin Lunalla, joten vastaaminen ei toisi tutkimuksellisesti uutta tietoa. Ainoa ero näiden koirien välilä on, että Luna on ensimmäinen koirani, joka on pikku pennusta lähtien syönyt pääasiassa teollista ruokaa (kuivamuonaa, vähän raakaa lihaa (Oscar), AB- tai Gefilus-piimää; muita lisukkeita satunnaisemmin). Muut koirat ovat syöneet pääasiassa mutta eivät yksinomaan ns. kotiruokaa suunnilleen ensimmäisen ikävuotensa ajan. Lunalla ei ole allergioita eikä se ole toistaiseksi sairastanut mitään muutakaan. Ikää on 9 vuotta ja risat.

Koska minulla on teollisesta ruoasta hyviä kokemuksia, myös pikku Rosita popsii sitä. Jos tarvetta ilmenee, vaihdan tietenkin sopivampaan ruokavalioon. En ole jämähtänyt mihinkään ruokintaideologiaan vaan tarkkailen, mikä on koiran vointi. Se ratkaisee.

P.S. Olen kyllä lukenut - en muista mistä - ettei piimä olisi koiralle terveellistä.