Olen palaamassa kotiin aamupissityslenkiltä mukanani tällä kertaa vain Tuisku-muori, siis säkäkorkeudeltaan alle 30-senttinen karvapehko. Näen, että vastaan tulee pikkupoika reppu selässään, varmaankin menossa läheiseen kouluun. Kuulin jo koulun kellon soivan, joten teki mieli huikata pojalle, että panepa töppöstä toisen eteen, muuten myöhästyt. Mutta ei. Lapsi jähmettyy paikoilleen ja tuijottaa meitä. Olen tullut paikkaan, jossa taloyhtiön parkkis ulottuu jalkakäytävän reunaan. Siinä on yksi autorivi, takana toinen. Pihaan pääsee kääntymään parkkipaikan molemmista päistä. Kun lapsi näkee, kumman reitin valitsen, hän säntää juoksuun, ei kouluun päin vaan takimmaisten autojen väliin. Sieltä nassikka kurkkii, menemmekö  ohi. Nähtyään minun kääntyvän pihaan parkkipaikan toisesta päästä hän vihdoin lähtee juoksemaan kouluun.

Että mitä? Voiko lapsi pelätä koiria niin paljon, että aikuisen ihmisen taluttama pieni koira aiheuttaa paniikin? Vai olisiko lapsi pelännyt pelkästään minua, ilman koiraakin? Ehkä näytän noita-akalta tai joltain modernimmalta pahikselta. Vai oliko pojalla meneilläään jokin mielikuvitusleikki, jossa minä ja Tuisku olimme vaarallinen örkki verikoirineen, eikä hän oikeasti pelännyt meitä ollenkaan? Tiedä häntä. Mielikuvitustahan lapsilla kyllä riittää.