Kaupunkilikaa et pääse pakoon oli aikoinaan jonkin puhdistusaineen slogani, aika vastenmielinen sivumennen sanottuna - ajatellen niitä foobikkoja, joille erilaiset pelot ovat todellisuutta. Mutta siis, tulipa tuo slogani mieleen, kun pesin eilen kaikki kolme koiraa. Välillä koirilla on ollut suojapuvut päällään, mutta puvuilla on valitettavan takuttava vaikutus turkkeihin. Niinpä olimme tehneet muutaman pitemmän lenkin ilman pukuja. Ja voi kammotus, millaisessa kunnossa olivat koirien jalat ja mahanalus! Se tumma möhkä ei lähde vain suihkuttamalla. Loppukeväästä kaduilla ajelehtii kooste, jossa ilmeisesti on nastarenkaiden irrottamaa asvalttipölyä ja polttoaineista jäänyttä öljyä sekä tavallista katupölyä ja ties mitä. Joka tapauksessa tämä litku tai tahna on aivan erilaista kuin tavallinen kura. Kura lähtee suihkuttamalla, möhkä ei.

Niinpä sitten koirat jalat ja maha pestään ensin yhteen kertaan vaikkapa Bright White-shampoolla, ellei sitten jo alun alkaen käsipesu-Fairylla. Sitten pestään toiseen kertaan samalla aineella tai Marseille-saippualla. Kaikkea harmautta ei tassuista saa pois, mutta siedettävät kylläkin, ja kuivuttuaan ne näyttävätkin aika siisteiltä. Kun tassut ja mahanalus on nuohottu kahteen - kolmeen kertaan, pestään pää erikseen ja sitten koko turkki. Nyt ollaankin jo voiton puolella. Ohjelmassa seuraa huolellinen huuhtelu ja hoitoaine, jota laitan todella ronskisti korvaamaan rankan pesun turkille aiheuttamaa haittaa. Vielä huuhtelu, jossa varsinkin jalkoihin saa jäädäkin hoitoainetta.

Pesun jälkeen on ohjelmassa kevyt pyyhekuivaus, sitten föönaus puolikuivaksi ja peruskampaus. Sitten koira saa kuivua omin nokkineen lisää sillä aikaa, kun seuraava koira on pesussa. Kun kaikki kolme on pesty, palaan ensimmäiseen, joka onkin siihen mennessä kuivunut sopivaksi eli viittä vaille kuivaksi. Selvittelen loput takut pois turkista - ja ensimmäinen koira onkin sitten kunnossa. Sitten vaan seuraava koira käsittelyyn. Aikaa kuluu useampi tunti. Jee!

Onneksi koiria on nykyään vain kolme. Sitä paitsi en yleensä pese niitä kaikkia vaan yhden kerrallaan. Eilen vaan rupesi koirien kamala ulkonäkö (= lika) ottamaan päähän. Vihaan näitä loppukevään viikkoja. Tilanteeseen tulee muutos vasta, kun kaupunki saa puhdistettua kadut, mutta lopullisesti auttaa vasta ravakka sade, joka huuhtoo pölyn kaduilta. Vakiolenkillemme lammenrantatielle on valitettavasti levitetty kivituhkaa. Siitäkin irtoaa hienoa pölyä, joka tarttuu koiran turkkiin kuin täi tervaan. Sitä vältelläksemme kuljemmekin yleensä nurmikkoa pitkin, mutta nyt nurtsi ja tie ovat molemmat vielä litisevän märkiä - ja sen näkee koirista.