Eilen otetttiin tikit pois leikkauksessa olleelta Tuisku-muorilta, joka sai toimenpiteessä roppakaupalla kiitosta kiltistä ja reippaasta käytöksestä. (Odotushuoneessa se kylläkin vähän tärisi ja vingahteli.) Tikkien poiston jälkeen Tuisku  sai lopullisesti luopua päässä pidettävästä muovitötsästä. Ihmeen kärsivällisesti koirat pitävät tätä tötteröä päässään! Haavat ovat parantuneet hienosti; mitään tulehdukseen viittaavaa ei niissä ole koko aikana ollut. Tärkeintä tietenkin on, että polven toiminnallisuus palautuu. Sekin näyttäisi sujuvan hyvin. Aitauksessa oleskelu sen sijaan otti Tuiskua päähän. Se protestoi vinkumalla ja vänisemällä sitkeästi ja jopa haukkumalla. Nyt se joutuu aitaukseen ainoastaan silloin, kun koirat jäävät yksin kotiin; muulloin se saa jo liikkua sisällä oman halunsa mukaan. Lattiat eivät onneksi ole kovin liukkaat.

Vastoinkäyminenkin koettiin eilen. Kun olimme olleet tikkien poiston jälkeen kotona 3 - 4 tuntia, Tuisku oksensi yhtä äkkiä, ja pian vielä pari kertaa, olohuoneen, keittiön ja työhuoneen matoille. Kuinkas muuten! Ainahan koirat oksentavat nimenomaan matolle. Tulin jo 30 vuotta sitten siihen tulokseen, että hintavat matot ovat koirahuushollissa turhaakin turhempi hankinta. Mattojen pitää olla vesipestäviä tai halpoja, mieluummin sekä että. No, oksennettuaan Tuisku oli loppuillan aika voipunut, joten seurasin sen vointia himppusen huolestuneena. Nyt aamulla se oli jo normaalin tuntuinen. Muut koirat eivät ole ainakaan toistaiseksi ruvenneet oksentelemaan. Toivottavasti selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Ehkä Tuiskun oksentelu oli vain antibioottikuurin jälkimaininkeja?