Kirjoitin tässä blogissa viime vuoden lokakuussa, että Hippos on viimeisiä äijäkulttuurin linnakkeita. Huolimatta siitä, että hevosurheilun parissa on runsaasti naisia, päätöksenteko on vankasti miesten käsissä. No, katsoinpa erästä asiaa SKL:n sivuilta, ja siinä yhteydessä sattui silmään kennelliiton hallituksen koostumus: kymmenen jäsentä, joista naisia kaksi. Ei voi olla totta, paitsi että on.

Koiraharrastus on nykyään pääasiassa naisten harrastus kaikilla tasoilla. Vain metsästyskoirien kasvattajissa ja varsinkin omistajissa lienee miesenemmistö, mutta naisten osuus kasvaa siinäkin porukassa. Huolimatta siitä, että kenttä on laajasti naisten käsissä, päättäjiksi he eivät valikoidu. Miksi? Eivätkö he halua vai onko esteenä se kuuluisa lasikatto tällaisessakin pikkuasiassa kuin koiraharrastuksen luottamustoimissa.  Luottamustoimiin pääsee, jos  asettuu ehdokkaaksi ja saa riittävästi kannatusta äänestyksissä. Kumpiko asia naisten kohdalla tökkii vai molemmat? Helpommallahan toki pääsee, kun tyytyy toimimaan perinteisissä rooleissa eli keittää kahvia ja suostuu  yhdistyksen sihteeriksi; tähän tylsään hommaanhan miehet eivät halua. Vai yhäkö on niin, että miehet äänestävät pääasiassa miehiä ja naiset sekä miehiä että - harvemmin - naisia. Siitähän se miesenemmistö syntyy.

Mutta toisaalta, mitäpä tämäkään asia minulle kuuluu. Jokainen päättää mielenkiinnonkohteistaan  ihan itse. Jos päätöksenteko eli  valta vaikuttaa asioihin ei  nappaa, niin sitten ei.