Suhasin ympäri kaupunkia jouluhankintojen merkeissä ja päädyin lopulta marketin kassajonoon. Tietenkin valitsin etanan vauhtia etenevän jonon. Aikani seisottuani tunsin, miten joku tönäisi minua kylkeen ja oli kompastua jalkaani. Mitä!? No, asiakas joka ei ostanut mitään, ohitti kassajonon. Joku käytöstapoja vailla oleva teini? (Anteeksi vaan, teinit!) Mutta ei; sen sijaan harmaahapsinen herra. Miksi ihmessä on niin vaikea avata suutaan ja sanoa: - Pääsisinkö tästä ohi, kiitos! Ja miksi ihmeessä on niin vaikeaa pyytää anteeksi, jos vahingossa teloo jonkun jalkaa? En ymmärrä!

Läksinpä sitten parkkikselta. Autokatoksen päädyn ohi ei näe oikealle kokoomakadulle, joten lähestyin nurkkaa hiljaista vautia. Se olikin tarpeen, sillä oikealta syöksyi minun kaistalleni leikaten ostoskassi. Ei kun jarrut pohjaan! Toinen kuskikin älysi sentään väistää omalle kaistalleen. Joku ralliautoilusta innostunut jannuko? Ei, vaan minun ikäiseni ämmä. Ja sitten seuraa käytöskukkanen: näytin tälle akalle keskisormea