Virkeä, juuri vuoden täyttänyt www.ravinetti.fi julkaisi laajahkon jutun 1000. voittonsa ajaneesta Hannu Torvisesta. Torvinen saavutti tämän rajapyykin poikkeuksellisen nuorena; vain nykyään Ruotsissa vaikuttava Veijo Heiskanen on pystynyt samaan hieman nuorempana. Ravinetin juttu on hieno nuoren ihmisen kasvutarina, jossa ei ollut juututtu vain raviohjastamisen käsittelyyn, vaikka Torvisella on myös ohjastamisesta punnittuja näkemyksiä.

Ravinetin juttu todensi, ettei ihmisen tarvitse olla typerys ryhtyäkseen raviammattilaiseksi, katsomaan elämäntehtävänään hevosen takamusta. Nuorissa kuskeissa on useita fiksunoloisia tyyppejä. Jos se kuskeista riippuu, raviurheilun tulevaisuus vaikuttaisi valoisalta. Nuoret ovat myös kasvaneet erilaiseen mediakulttuuriin kuin vanhat jäärät. Ukkokaartilla on tietoa, taitoa ja kokemusta vaikka muille jakaa, mutta useat ovat haastateltavina aika onnettomia.  Jorma Kontio narisee kiusaantuneena muutaman sanan - ja se on siinä. Ja milloin Pekka Korpea on viimeksi edes yritetty haastatella? Voittajahaastatteluissa kenties, mutta Korpi ei ole viime aikoina juuri voittanut. Ari Moilanen istuu Satavarmassa enimmäkseen tuppisuuna ja puhuu vasta kun on pakko eli on kerrottava, mikä hevonen hänen mielestään pärjää, mikä ei. Ei siinä sinänäsä mitään, ohjastajan tehtävänähän on ohjastaa eikä puhua, mutta hyvä supliikki ei ole pahitteeksi tälläkään alalla.
 
Meillä on liuta nuoria kuskeja, mutta alkaako kohta olla pula valmentajista? Nuoret naiset tekevät surkealla palkalla alan raskaat työt. Miehet istuvat kyydissä. Mikäpä on istuessa, mutta naisia tekisi mieli vähän ravistella: Vaatikaa enemmän! Ilman teitä ala romahtaa tai miestenkin on tartuttava lantatalikon varteen.
 
P.S. Olen itsekin yllättynyt siitä, miten usein kirjoitan hevosista. Jäin aihepiirin koukkuun, kun keväällä harkitsin osuuden ostamista liigahevosesta. En ostanut enkä osta, mutta hevosalaa tulee seurattua aikaisempaa tiiviimmin.