Variksen novellikokoelma Muotokuvamaalarin tytär on tuoretta tavaraa, tänä vuonna ilmestynyt. Kokoelma on yllätyksetön ja helppolukuinen, perinteinen. Tämä ei ole moite! En ollenkaan tarkoita, että tekstin pitäisi olla konstailevaa ollakseen kiinnostavaa. Pidin eniten kokoelman Pienestä mummosarjasta. Vanheneminen ja muiden armoille joutuminen on järkyttävää, mutta Variksen mummoista löytyy myös neuvokkuutta. Juhapekan mummi tekeytyy dementikoksi, kun Juhapekka seurueineen ilmestyy pummaamaan mummilta rahaa. Senni huijaa esiliinaansa Selmaa ja häpyy tilaisuuden tullen kaupungille. Niin sitä pitää!

Viimeinen kokonaisuus Muistin että unohdin jäi minusta jotenkin irralliseksi. Siinä sivutaan samoja teemoja ja aiheita, jotka olivat esillä jo romaanissa Rakas. Semmoistahan elämä on: luopumista ja unohtamista. Kaikki on kuitenkin suht hyvin niin kauan kun huomaa unohtaneensa.