Tipahtelevatko terveet koirat taivaasta?

Jokainen koiranomistaja toivoo tietenkin oman koiransa olevan mahdollisimman terve, ja jokainen täysjärkinen kasvattaja pyrkii sellaisia kasvattamaan. Kasvattajarassu ei kuitenkaan ole jumalan sijainen maanpäällä, eikä hän pysty saamaan aikaan jotain, mikä ei ole vuosimiljoonien evoluutioltakaan onnistunut: täydellisen tervettä olentoa. Mutta kasvattajan tulee pyrkiä lähemmäs tätä tavoitetta sen sijaan, että siitä etäännytään.

Mikä mahtaa olla se keino, jonka avulla kasvattaja tervettä koiraa tavoittelee? Ulkosiitos? Roturisteytykset? Epäilemättä heteroosilla on vaikutuksensa. Muistuttaisin kuitenkin siitä, että meillä ihmisillä on vielä enemmän perinnöllisiä sairauksia kuin koirilla, vaikka olemme enimmäkseen ulkosiitoksen tuloksia joitakin paikallisia populaatioita ja muita kuriositeettejä lukuun ottamatta. Ei auta yksin sekään, että jalostukseen käytetyt yksilöt ovat terveitä astutushetkellä. Niiden sairaudet voivat tulla esille myöhemmin. Ne voivat myös pysyä ikänsä terveinä, vaikka jälkeläiset eivät sellaisia olisikaan. Niin vekkulia on perinnöllisyys.

Kotikoira - hyödyntämätön tietopankki?

Mikä sitten neuvoksi? Tarvitaan tietoa. Tarvitaan tietoa jalostukseen käytettyjen koirien ominaisuuksista. Se ei kuitenkaan riitä. Koiran jalostusarvo selviää - valitettavasti - vasta jälkeläisten avulla. Valitettavasti sen vuoksi, että varsinkin narttujen pentueet on usein tehty ennen kuin tosiasiassa näkyy, mitä ne ovat jättäneet sekä hyvässä että pahassa ja siirtäneet jälkeläistensä kautta eteenpäin. Uroksilla on enemmän pelivaraa; ne voivat saada jopa kuolemansa jälkeen pentuja pakastesperman avulla.

Kasvattaja ei voi omistaa kaikkia kasvattamiaan koiria. Ne ovat hajaantuneet pitkin maita ja mantuja. Valtaosa elää leppoisaa kotikoiran elämää toivottavasti rakastettua perheenjäsenenä. Jokainen  kotikoira kuitenkin kantaa mukanaan  viestiä takanaan olevien koirien ominaisuuksista, kunhan se viesti vain kulkeutuisi kasvattajan ja muiden harrastajien tietoisuuteen. Kaikki kiinnostava tieto ei suinkaan ole terveydellistä. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi koiran luonne, koko ja karvanlaatu, varsinkin turkkirodussa. Terveystutkimuksista keskeisiä ovat jalostukseen käytettäviltä koirilta ns. PeViSa-tutkimukset, joita ilman niiden jälkeläisiä ei rekisteröidä. Kuten tunnettua, havannankoirilta pitää ennen jalostuskäyttöä tutkia silmät ja polvet. Silmä- ja polvivikojen lisäksi koiralla voi olla muita sairauksia, jotka voivat invalidisoida sitä pahemminkin kuin ykkösen polvi tai pistemäinen kaihi. Näistäkin sairauksista olisi tärkeää kertoa kasvattajalle. Myös rotuyhdistys kerää tietoa koirien sairauksista; asiasta informoidaan yhdistyksen nettisivuilla.

Tutkitaanko jo liikaa?

Väitetään, että Suomessa tehdään koirille enemmän lääketieteellisiä tutkimuksia kuin missään muualla ja että iso osa näistä tutkimuksista on itse asiassa melko hyödyttömiä. Esimerkiksi lonkkakuvauksia on joissakin roduissa tehty vuosikymmenet, mutta edistys lonkkien laadussa on ollut panostukseen nähden melko vaatimatonta. Pelkän kuvaamisen rinnalle onkin ruvettu kehittelemään muita menetelmiä, joita on esitelty mm. Koiramme-lehdessä. Väitetään myös, että tutkimuksia tehdään vain tilastojen kaunistamiseksi; on kasvattajan imagolle tärkeätä, että hänellä on esittää hienoja prosenttilukuja tutkittujen koirien määrästä. Ehkäpä, mutta eihän siitä mitään haittaa ole!

Minäkään en ole vaatimassa, että kaikki kotikoirat tutkittaisiin päästä varpaisiin pelkästä tutkimisen ilosta, eikä minua innosta lillukanvarsiin kompastuminen koirien terveytta koskevissa asioissa. Koska en ole ammatiltani sen enempää eläinlääkäri kuin geneetikkokaan, en ryhdy neuvomaan, mitä ja miten koiria pitäisi tutkia, mutta kerron, mitä itse pidän järkevänä. Kannatan tutkimuksellisia täsmäiskuja, joihin on jokin syy. Jos suuresta pentueesta on esimerkiksi peilattu vain yksi koira, se on lähinnä hakuammuntaa mutta parempi kuin ei mitään. Jos kuitenkin peilataan tarvittaessa koko pentue, saadaan luotettavampaa tietoa HC:n esiintymisestä. Juuri tällaisina täsmäiskuina suoritettaviin tutkimuksiin kaipaisin suopeutta kotikoiran omistajilta.

Together we are strong!

Minusta on murheellinen se nettikeskusteluissa usein näkemäni asenne, mitä ne tutkimukset meille kuuluu, nehän hyödyttää vain sitä kasvista. Väärin! Tutkimukset ja muu tieto hyödyttävät koko rotua. Ne auttavat kasvattajia saamaan aikaan sen hurmaavan, hyväluonteisen, mahdollisimman terveen, pitkäikäisen koiran, jollaisen jokainen, aivan jokainen, toivoo saavansa koiranpennun ostaessaan!