Vilkaisinpa tuossa silmäpeilaajien listaa kennelliiton nettisivuilta - ja mitä huomasinkaan: koirieni silmäpeilaaja Aija Leinonen on siirtynyt etelään. Voe voe! Kävin ensimmäisen kerran Aija Leinosen vastaanotolla vuonna 1984 tai -85 ja ensimmäisessä silmäpeilauksessa 1991 Minni-havaneesin kanssa. Nyt sitten pitää keksiä uusi peilaaja.

Olisin mieluummin säilyttänyt entisen. Ensinnäkin uskon kokemuksen voimaan. Jos on peilannut satoja tai tuhansia (?) koiria, niin luulisi sillä rutiinilla selviävän, millä koiralla esim. ON kaihi ja millä ei. Toiseksi: kun koirilla on koko ajan sama peilaaja isoäidistä tyttärentyttäreen jne. on niiden peilaustulos ainakin yhteismitallinen ja tulokset siten keskenään vertailukelpoisia. Aivan erityisesti harmittaa, etten ehtinyt teettää Tuisku-rouvan 10½ vee viimeistä peilausta Aija Leinosella. Olin ajatellut, että peilautan sen, kun se on täyttänyt tuon 10 vuotta. Kuinka ollakaan, Tuiskulta rämpsähti polvi viikon kuluttua 10-vuotissynttäreistä, ja tämän polven kanssa seikkaillessa  tuli silmäpeilaus lykättyä tuntemattomaan tulevaisuuteen. Joops - ehkä kuitenkin käytän Tuiskun uudella peilaajalla tai sitten en. Muuta merkitystähän peilauksella ei ole kuin, että Tuiskukin on mukana Lohen geenitutkimuksessa ja voisi omalta osaltaan edistää geenitestin kehittämistä.

En tiedä, mikä on Aija Leinosen elämänmuutoksen syy, eikä minun tarvitsekaan tietää. Kiitokset kuitenkin koirien osaavasta hoidosta ja hyvää jatkoa uusissa ympyröissä!