Tämän päivän Hesarissa otettiin taas kerran kantaa lemmikkieläinten omistamisen oikeutukseen. Taas kerran heitettiin kehiin kulunut näkemys, että lemmikin omistaminen ei saisi korvata ihmissuhteita. En ole ymmärtänyt tätä sössötystä koskaan!

Ensinnäkin valtaosa lemmikeistä asuu perheissä. Luulisi, että perhe on sentään jonkinmoinen ihmissuhde! Toiseksi: Suomessa on todella paljon yhden hengen ruokakuntia. Ihmiset siis asuvat yksin  (kenties lemmiikkieläimensä kanssa)  mutta siitä ei automaattisesti seuraa, että he olisivat yksinäisiä, vailla ystäviä. Kolmanneksi: on tietenkin olemassa myös ihmisiä, jotka ovat ilman omaa haluaan ja syytään yksinäisiä; emme ole hyväksyneet heitä joukkoomme.  On julmaa vaatia, ettei heillä saisi olla lemmikkieläimiäkään "korvaamassa ihmissuhteita". Ja sitten on vielä piskuinen joukko erakkoluonteita, jotka eivät pahemmin ihmissuhteista välitä, mutta viihtyvät eläinten parissa. Entäs sitten? Miksi he eivät saisi elää haluamallaan tavalla?