Sukulaiseni on iäkäs, mutta hoitaa  kaikki asiansa  enimmäkseen itsenäisesti. Älylaitteita hänellä ei ole. Niinpä hänen toistuvat laskunsa ovat maksupalvelussa (vai mikä sen systeemin nimi nykyään onkaan?), mutta satunnaiset laskut hän laittaa pankin kirjekuoressa postiin ja sitä kautta maksuun. Näitä kirjekuoria voi hakea pankin ovensuusta sen aukioloaikoina, käytännössä siis kaksi kertaa viikossa. Joskus kuitenkin tarvitaan myös maksulomake. 

Eräänä helteisenä päivänä sukulaiseni oli lähdössä hakemaan näitä lomakkeita. Hetkinen! Eihän siitä ole kauankaan, kun hän viimeksi haki niitä. Onko hän unohtanut sen? Ei ole, mutta lomakkeita saa vain pankkivirkailijalta ja korkeintaan pari kappaletta kerrallaan. Viimeksi virkailija oli ensin halunnut antaa  vain yhden lomakkeen. Ilman kontrollia ihmiset kuulemma ottavat niitä liikaa, ja se tulee kalliiksi!

Läksinpä sitten käyttämään sukulaistani pankissa, johon hänellä oli  muutakin asiaa. Odotellessani laskin, että paikalla kävi sinä aikana parisenkymmentä ihmistä. Neljällä oli rollaattori, yksi oli pyörätuolissa. Yksi nojautui kävelykeppiin, kolmella - neljällä oli kävelysauvat. Lähes kaikki olivat iäkkäitä, muutamat juuri ja juuri liikuntakykyisiä. Näky oli sydäntäsärkevä.  Vain kaksi nuorta ihmistä pyörähti paikalla. Ovensuun neuvontapisteessä heitä opastettiin varaamaan aika asiansa hoitamiseen.

Viime viikolla Nordea kertoi tehneensä erinomaisen tuloksen. Rahasta ei siis ole pulaa. Siitä huolimatta pankki katsoo asialliseksi kyykyttää näitä hauraimpia joukossamme, niitä jotka muutenkin maksavat pankkipalveluistaan enemmän kuin me verkkopankin käyttäjät. Häpeä, Nordea!