Ruusujen, noiden jalojen nirppanokkien, kasvatus on haasteellista. Huokaisin jo helpotuksesta, kun alkukesän ongelmat olivat ohi ja ruusut kukkivat hienosti. Ajattelin, että voin vihdoin relata ja vain nauttia työn tuloksista. Seuraava huolenaihe olisi, miten saan talvehtimisen onnistumaan. Nuolaisin ennen kuin tipahti. Ruusuista alkoi pudota lehtiä. Luulin ensin, että kyse on vain syksyn lähestymisestä, mutta todennäköisesti ei. Lehdissä on tummia laikkuja, syynä vissiin mustalaikkutauti? Ei kun kirja käteen ja ohjeita tankkaamaan: laikkujen vioittamat lehdet ja versot poistetaan ja poltetaan. Selevä!

Siinä missä ruusut ovat ainakin aloittelijan kannalta hankalia ovat samettikukat äärettömän helppoja ja kiitollisia kasvatettavia. Kun siemenet kevättalvella ilmestyvät kauppoihin, päätän aina, että en enää osta samettikukan siemeniä. Ostan kumminkin - eikä kaduta tälläkään kertaa. Samettikukan siemenet itävät muutamassa päivässä, taimet ja aikuiset kasvit kasvavat suunnilleen missä tahansa mullassa eivätkä ole kovin riippuvaisia säätilasta. Huhtikuussa itämään laitetut samettikukat alkavat kukkia vasta heinäkuun puolivälin tienoilla mutta jatkavat sitten pakkasiin asti. Ne kestävät myös hyvin siirtoja ruukusta maahan ja päinvastoin, joten niitä voi tarpeen mukaan laittaa paikkoihin, joihin tarvitaan silmäniloa.

Keskikokoiset samettikukat ovat hyviä penkinreunuskasveja.Tänä kesänä niitä oli yrttimaan ja ruusupenkin reunassa, jossa niiden tarkoituksena oli karkottaa kirvoja, lupasi eräs opas. Kööpiösamettikukkia ja isoja samettikukkia oli toisten kasvien kanssa ruukuissa. Kääpiösamettikukan kukka on pieni, mutta itse kasvi venyy hyvässä mullassa hyvinkin 40-senttiseksi, ellei korkeammaksikin. Isot samettikukat ovat näyttäviä. Samaan, läpimitaltaan n. 40 - 50 cm ruukkuun voi laittaa esim. 3 - 5 isoa samettikukkaa ja juurelle joukon kääpiöitä. Tuloksena on  loppukesän upea, aurinkoinen asetelma, vaikka kasvit ovatkin periaatteessa arkisia ja vähän tylsiäkin "taviskasveja".