Kukapa kirjallisuudenharrastaja ei olisi vähintään kuullut Tommi Kinnusen esikoisteoksesta Neljäntienristeys; kutsuihan Hesarin kriitikko sitä peräti mestariteokseksi. Kuvittelisi, että Kinnusella on ollut aika tavalla paineita toista teosta kirjoittaessaan. Pakko ei ole onnistua, mutta ei onnistumisesta haittaakaan ole! Sitä paitsi Kinnusen uutuus Lopotti jatkaa edellisestä teoksesta tutuin henkilöin, mikä vain lisää tarvetta vertailla teoksia.

Lopotti keskittyy pääasiassa kahden henkilön, Helenan ja Tuomaksen vaiheisiin. Selkosilta siirrytään Helsinkiin ja Turkuun. Kumpikin on esillä ensisijaisesti toiseuden kautta, siis valtaväestön näkökulmasta katsottuna.  Helena on sokea, Tuomas homo. KInnunen on joutunut tekemään kovasti töitä pystyäkseen uskottavasti kuvaamaan näkövammaisena elämistä; tästä hän on haastatteluissakin kertonut. Sokeuden rinnalla ja siihen kytkeyten toinen Helenaa määrittävä ominaisuus on pärjäämisen pakko, sekä sisäsyntyinen että ulkoapäin  koulutuksen aikana mieleen iskostettu. Mitäpä jos olisit itseäsi kohtaan armollisempi, tuumaa lukija.

En tiedä, onko Kinnunen homo vai hetero. Sillä tiedolla ei oikeastaan pitäisi olla merkitystä fiktiota luettaessa. Mieleen tulee kuitenkin liuta kirjailijoita, joilla on on ollut homoudesta päräyttävää  sanottavaa: Christer Kihlman, Pentti Holappa, Pajtim Statovci, Hannu Väisänen, Antti Holma jne. Näiden kirjailijoiden aikaansaannosten rinnalla Tuomaksen henkilökuva jää vähän valjuksi ja yksiulotteiseksi. Mitäs  muuta hän nyt olikaan kuin homo? Kas kun en muista.

Varsinkin teoksen alkupuolta lukiessani mietin, miten sen henkilöistä saavat tolkkua ne, jotka eivät ole lukeneet Neljäntienristeystä. Ehkä se on helppoakin, mutta minun kyllä piti keskittyä rätnäämään, mitä sukupolvea ja kenen lapsi. puoliso, vanhempi tai isovanhempi kukin onkaan. Tuli mieleen esim. historiallisessa viihdekirjallisuudessa joskus käytetty mutkaton henkilöluettelo: Johan Sjöberg, köyhtynyt kartanonomistaja; Sepeteus Sepeteuksenpoika, torppari; Anna-Miina, Sepeteuksen tytär, kartanon navettapiika. Lukijaystävällistä, mutta ei tule kuuloonkaan "vakavassa" kirjallisuudessa:)

Neljäntienristeys oli nappisuoritus. Entä Lopotti? Ei huono.