Aloitin syksyllä alppiruusuprojektin. Poistin puutarhamökin pihalta kunnon lämpäreen syysleimua ja kuunliljaa. Siihen tulisi alppiruusu, olin päättänyt. Nyt keväällä oli sitten aika jatkaa urakkaa. Opiskelin kirjasta ja netistä, millaista multaa alppiruusu tarvitsee ja millaiset kasvuolot sillä muuten pitää olla. Paikkahan olikin jo sitä silmällä pitäen valittu. Rhodomullan olisi voinut itsekin sekoitaa erilaisista aineksista, mutta päädyimme kuitenkin laiskan ihmisen ratkaisuun eli ostimme valmista rhodomultaa. Rhodomulta oli Honkkarissa tarjouksessa, joten sieltä lähti mukaan 8 säkkiä. Kun vaikutti, ettei se ihan riitä, kävin hakemassa vielä kaksi säkkiä Biolanin vastaavaa, kalliimpaa tuotetta. Se on tietenkin parempaa :) Näistä tarpeista kehiteltiin kohopenkki.

Ja ei kun itse kasvia valitsemaan. Hmm. Talvenkestävyys on perusasia, joten ne lajikkeet karsiutuivat ensin, jotka eivät pärjää tällä kasvuvyöhykkeellä eli III:n ja IV:n rajamailla. Lajikkeen pitäisi myös olla kotimainen, täkäläisiin oloihin  jalostettu. Seuraavaksi valkkasin sopivat värit ruusunpunaisesta valkoiseen; selvästi violettisävyisistä en tykkää. Koko? Ei saa jäädä liian matalaksi eikä olla lamoava; ylöspäin voi kasvaa miten korkeaksi tahansa. Hidaskasvuinen? Mieluummin ei, vaikka kaikkihan ne ovat. Harottavaoksainen vai tiiviskasvuinen pyöreähkö? Tummemman vai heleämmän vihreä, nukkapintainen lehden alapuoli vai ei? Kukinnan ajankohta, aikainen vai vähän myöhempi. Huomasin, että jokin kompromissi on tehtävä. Lopulta päädyin Marjatan alppiruusuihin kuuluvaan lajikkeeseen Helsingin Yliopisto. Kävin hakemassa mielestäni hyvän yksilön Terrasta.

Ja siinä se nyt komeilee, toistaiseksi vielä varjostavan harson suojaamana. Sitten jännätään, pysyykö se hengissä ja kukkiiko ollenkaan ja vieläpä kunnolla. Naapurin alppiruusu heitti henkensä viime kesänä, mikä on oikein kannustavaa...