YLE:stä erotettu Mikael Jungner kirjoitti tämän päivän Hesarissa mielenkiintoisesti johtamisesta työelämässä. Jungner on sitä mieltä, ettei nykyaikaan enää istu perinteinen kyykytys-pönötys-salailu -johtaminen. Toivottavasti hän on oikeassa! Käy kateeksi niitä nuoria ihmisiä, jotka ehkä saavat tehdä työtä uudenlaisien johtajien alaisuudessa tai pikemminkin kumppaneina.

Oma työelämä on nimittäin suurimmaksi osaksi sujunut melko perinteisen johtamisen kohteena, vaikka se on aina tuntunut minusta naurettavalta. Koulu on kaiken lisäksi työpaikka, jossa vakinaisella porukalla on yliopistotutkinto, lukuun ottamattta muuta kuin opetushenkilökuntaa. Pitkälle koulutetuista ihmisista pitäisi  ja voisi saada enemmän irti, mutta jos heitä kohdellaan kuin lapsia, he taantuvat lapsiksi ja tyytyvät odottamaan ja tottelemaan ohjeita sen sijaan, että ajattelisivat ja innovoisivat itse. Opettajista tulee virkamiesopettajia, jotka suorittavat kyllä tunnollisesti ja kunnollisesti tehtävänsä, ja sehän sitten riittääkin - vai kuinka?